Uutiset

Isät katsovat poikiaan, pojat isiään

Vaikka työllisyysluvut ovat viikko viikolta kohentuneet ja työnnälkäiset pääsevät ainakin pätkä- tai paskatöihin, monilla työmailla tunnelmat ovat odottavat ja kireät.

Ulosmarssiherkkyys on vanhassa ja vähän uudemmassakin savupiipputeollisuudessa kasvanut.

”Spontaanit mielenilmaukset” joiksi seisokkeja sanotaan, eivät tosin ole säilyttäneet yhtään uhanalaista työpaikkaa. Mutta jotakin on jo ay-liikkeen uskottavuuden nimissä tehtävä, kun kasvotonta markkinavoimaa ei voi lyödäkään päin näköä, vaikka mieli tekisi.

Ennen sanottiin, että valtion leipä on pitkä ja kapea. Väite ei enää pidä täysin paikkaansa. Valtio ei ole automaattisesti ns. varovainen maksaja. Monissa viroissa tienaa kohtuullisesti eikä eduissakaan ole häpeämistä.

Valtiolla on menossa vuosia kestävä tuottavuusohjelma ja vakaa pyrkimys on, että työpaikat vähenevät. Se koskee yhtälailla armeijaa kuin yliopistoja tai keskusvirastoja. Pitkään leipään on leivottu tikkuja, jopa lopputili saattaa tulla kysymykseen.

Virkamiehillekin on sälytetty vaatimus tuottavuudesta.

Viranhoidossa edellytetään tehokkuutta.
Sitä jos mitä on vaikea mitata. Onko esimerkiksi sellainen kauppa- ja teollisuusministeriön virkamies tehokas, joka tekee kymmenen elinkeinotukipäätöstä päivässä?

Päätöksiä syntyy kuin liukuhihnalta eli tehokas hän ilmeisesti on. Mutta jokainen, ainakin myönteinen, päätös maksaa eli vie rahaa valtion kassasta.

Valtiontalouden näkökulmasta virkamies, joka tekee kaiken hitaasti ja vähintään kahteen kertaan on hyvä. Näin säästyy rahaa.

Köyhtyneillä paperitehtailla (nyk. UPM Kymmene, ent. Yhtyneet paperitehtaat) vähennetään väkeä. Yli 2 500 ihmistä menettää työpaikkansa tuottavuusohjelman nimissä.

Osalle, 1940-luvullasyntyneille rakennellaan hyvässä yhteistyössä ihmeellinen mittatilaustyö, loma-, pekkaspäivä- ansiosidonnainen päiväraha- ja eläkeputki, jonka päässä häämöttää työttömyys- ja lopulta vanhuuseläke.

Surullisin tilanne on niillä, joille syystä tai toisesta turvaverkon silmäkoko on liian suuri. Tehtaissa on perinteisesti käyty töissä sukupolvesta toiseen.

Valkeakoskellakin neljäs-, jopa viides sukupolvi marssii portista koneelle ja pillin pärähtäessä vaihtaa vuoroa.

Muun muassa Tervasaaressa on menossa raaka peli, jossa seulotaan lopputilin saajat jääjistä. Tehtaalla on asetettu isät ja pojat vastakkain. Kun väkeä on pakko vähentää, jompi kumpi lähtee, isä tai poika.

Kukapa ei lastensa eteen tekisi kaikkeaan, jopa luopuisi omasta työpaikastaan. Isät katsovat poikiaan ja pojat isiään.
Moni ikääntynyt paperimies saattaisi mielellään luopua työstään poikansa hyväksi, jos olisi varmaa, että uhraus takaa tämän työpaikan.

Perheen tai suvun sisäinen solidaarisuus menee hukkaan, jos seuraavalla saneerauskierroksella pojallekin luetaan lopputili kouraan.

Työpaikka ei ole enää kuin perintökello, joka siirtyy sukupolvelta toiselle. Itsestään selvyyksiä on nykymaailmassa enää valitettavan vähän.

Päivän lehti

28.5.2020