Uutiset

Iso, vähän virutettu, muistoja täynnä

– Onhan tämä vähän lohkeillut, mutta muuten hyvä. Tässä on ollut kultaraidatkin, esittelee Linnan Klinikan vastaanoton hoitaja Paula Lahtinen.

Hänen kädessään on iso, musta muki, vanha kaveri, työkahvikuppi, nimikkoastia. Lahtiselle ei ole ihan sama, millaisesta astiasta hän kahvinsa työpaikallaan särpii.

Lahtinen on suunnitellut työmukinsa vaihtamista uuteen ja kuhmuttomaan, mutta ei ole saanut sitä tehdyksi. Kymmenen vuotta vanha kippo on rakas.

– Niin sitä ihminen fakkiutuu, hän nauraa.

Hän käyttää kuppiaan yhden työvuoron aikana noin kolmesti. Hän myhäilee kupin olevan paitsi hyvä työkaveri, myös klinikalle sopivan hygieeninen, sillä tummassa pinnassa eivät tahrat näy.

– Kyllä tämä kerran vuodessa pitäisi pestä kunnolla. Yleensä sen vain nopeasti viruttaa hanan alla.

Iso ja tumma ovat hyviä piirteitä työmukille myös Ruununmyllyn Ratsastuskoulun ratsastuksenopettajan Lea Uschanovin mielestä.

– Kahvi ruskeasta mukista on joka-aamuinen rutiini. Liikkeelle ei voi lähteä ennen kuin silmät aukeavat. Talvella juon jopa neljä tai viisi kupillista kahvia päivässä.

Hyvännäköinen, tietysti

Kahvi kuuluu työpäivään jokaiseen, sanovat hämeenlinnalaiset eri alojen edustajat. Mieluiten juomaa nautitaan omasta kupista.

– Kupin on oltava hyvännäköinen, totta kai. Käytin yhtä kuppia 16 vuotta entisen yritykseni aikoina. Kuppi on täynnä muistoja. Nyt käytän sitä kotona. Nykyistä liikettä olen pitänyt viisi vuotta, ja sen ajan minulla on ollut toinen kippo, kertoo yrittäjä Ulla Mäntymäki vaateliike Finezzasta.

Mäntymäen nykyinen kahvimalja on kellertävä, isohko muki, jonka kylkeen on maalattu sininen lehti. Työkupista kahvi maistuu erityisen hyvältä.

– Kotona en juo kahvia paljonkaan. Mutta kun aamulla avaan liikkeen ja keitän kahvit, kahvi maistuu ihanalta. Kaikkein parasta se olisi ohuesta posliinikupista, ohuemmasta kuin tämä. Töihin ei kovin herkkää kuppia viitsi tuoda, Mäntymäki pohtii.

Linnan Klinikan toimitusjohtaja Sinikka Merkkiniemi kaataa piristyslientä harmaaseen posliinimukiin, jonka kyljessä on mustikankuvia. Oma kuppi on tärkeä. Ei tarvitse jakaa huljuttamalla pestyä mukia kenenkään kanssa.

Työnantajan astioissa

Jotkut työpaikat tarjoavat kupin talon puolesta. Esimerkiksi Hämeenlinnan kaupungin johdon sihteeri Anja Saarinen ottaa joka aamu kahvitilan kaapista Teema-sarjaan kuuluvan harmaan, valkoisen tai keltaisen posliinimukin.

– Nyt minulla sattuu olemaan edessäni harmaa muki. Juon siitä mukista, joka sattuu puhtaana olemaan. Nimikkokuppia en ole valinnut. Päivän mittaan kahvia kuluu kupillinen tai kaksi, Saarinen kuvailee.

Myös Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa juodaan ”yleisistä kupeista”, työnantajan omistamista, keltaisista posliinimukeista.

– Osalla väestä on omat mukit, mutta minä en ole tuntenut tarvetta tuoda. Juon näistä – ja kahvia kuluu aika paljon. Kahvi on tärkeä aamurutiini, mutta ei ole väliä, juonko sen omasta kupista, selvittää seurakuntapastori Katariina Sorsa.

Satunnaisotannan ainoa mies on Panssariprikaatin päivystäjäpuhelimeen vastaava korpraali Olli Myyrä. Hän ei juo kahvia. Eikä teetä, ellei ole pakko. Jos hän työpaikallaan jotain juo, hän etsii kertakäyttökupin.

– Pärjään hyvin ilman piristeitä. Kun väsyttää, menen nukkumaan, jos voin, Myyrä kommentoi.