Uutiset

Iso vauva varttui jo teiniksi

Europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren (sd.) talvella isoksi vauvaksi ivaamasta puheenjohtaja Timo Soinista (ps.) on kasvanut kevään koittaessa epävarma teini. Itse asiassa Jaakonsaari, entinen oululaisen Pohjolan Työn toimittaja, ei sättinyt Soinia vaan toimittajia, jotka vain ihailevat vauvan kasvua ja päästävät tämän helpolla.

Toimittajat kätkivätkin entisen kollegansa sanat sydämiinsä ja tutkiskelivat niitä.

Mielipiteiltään ailahtelevan teinin tapaan Soini kiisti vielä eduskuntavaalien jälkeen jyrkästi tukensa Portugalilta. Sen jälkeen myöntyi rakentavassa hengessä neuvottelemaan siitä, mutta yön yli nukuttuaan tylyili taas uudestaan. Näin vikkeläliikkeisen miehen kanssa toimittajien pitää olla tarkkana.

Soinin mielestä perussuomalaiset eivät voi hyvällä omallatunnolla kannattaa tukipakettia. Entä huonolla?

Jos huonosta omastatunnosta ei kerta kaikkiaan ole petikaveriksi, katolinen Soini voi aina käydä ripittäytymässä, katumassa ja pyytämässä anteeksi syntejään.

Yleensä rippi-isä on armahtavainen: ? Mene poikani, lue kymmenen Ave Mariaa äläkä enää tee syntiä.

Äänestäjät voivat kylläkin ajatella toisin. Sen varaan, että kyllä kansa tietää, ei nyt kannata laskea aivan kaikkea. Kyse on siitäkin, kuinka paljon kansa sietää.

On sanomattakin selvää, että Soini näkee edelleen märkiä unia tummasta ministeri-Audista. Se on ihan oikein ja perusteltua, sillä juuri valtaan kansa hänet puolueineen äänesti. Eivät suuren jytkyn laturit perussuomalaisia oppositioon tahdo, vaan valtaan.

Hallitustunnustelija Jyrki Katainen (kok.) otti viikon aikalisän hallitustunnusteluihin ja hoitaa Portugalin ensin alta pois. Soini kynnyskysymyksineen on nyt viikon verran marinoitumassa ja mureutumassa hallitusvastuuseen.

Timo Soini käyttäytyy kuin 1930-luvun Suomi-elokuvan rehevä piikalikka. Hän oli juoksevinaan ison talon aikamiespoikaa karkuun, mutta piti visusti huolen siitä, ettei juossut liian lujaa.

Soinikaan ei väännä Kataisen pinnaa liian kireälle eikä maalaa itseään nurkkaan.

Hallituskiiman keskelläkin ainakin Hämeen perussuomalaisia kaihertaa lehdistön heistä hyvin yleisesti käyttämä persu-lyhenne.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun puolueen nimen lyhennys harmittaa. Kun maalaisliitto muutti nimensä keskustapuolueeksi, politiikan kieleen vakiintui kepu-lyhenne.

Eivät keskustalaiset siitä toki tykänneet, mutta keputtelun kenttä olisi vielä sietänyt. Mutta aina, kun puheenjohtaja Paavo Väyrynen ilmestyi ruotsinkielisissä uutisissa kuvaruutuun, hänen nimensä alla olivat kirjaimet CP.

Se oli jo liikaa ja niin puolue muutti nimensä Suomen keskustaksi. Keputtelua se ei silti lopettanut.

Mikäli perussuomaiset eivät todellakaan siedä persustelua, puolueen nimi pitää enemmän mielipahan ja ahdistuksen välttämiseksi vaihtaa.

Miten on, kävisikö tunnettu uudissana Jytkyt? Puolueen niin kovasti rakastamassa Euroopan unionissa sen kirjoitusmuodoksi vakiintuisi tuota pikaa Juetkuet.