Uutiset

Isosetä keskusteli Leninin kanssa vallankumouksesta

 

Tunnetun hämeenlinnalaisen porvarisuvun vesa, kaupunginvaltuutettu Antti Korpimaa (kok.) on jo pitkään tiennyt, että hänen isoisänsä Heikin isoveli Timo Korpimaa oli merkittävä vuosisadan alun punajohtaja ja suomalaisen sosialismin väkevä ideologi.
 
– Asia on kuitenkin alkanut syvemmin kiinnostaa vasta näin vanhemmalla iällä. Serkkuni Kari Korpimaa on tehnyt sukututkimusta, ja samalla olen lukenut ja kerännyt antikvariaateista Timo Korpimaan kirjoittamia kirjoja, Antti kertoo.
 
Timo Korpimaan vuonna 1934 julkaistu elämäkerta Salaisilla poluilla: kuvauksia sortovuosilta nostettiin viime helmikuussa eduskunnan kirjaston kirja-aarteeksi. Kirja-aarre on poikkeuksellisen arvokas tai mielenkiintoinen kirja eri vuosikymmeniltä. Esittelyaikana sitä ei lainata eduskunnan kirjastosta.
 
– Kävin kuitenkin lainaamassa tämän omasta kirjastostamme, Antti esittelee ikivanhaa painosta.
Sivuilta löytyy historiallisia hahmoja ja tapauksia roppakaupalla, aina Leninistä lähtien.
 
Lenin-museosta löytyy
 
Sosialistisen Kansan Lehden päätoimittajana työskennellyt Timo Korpimaa ja saman lehden toimittaja Leo Laukki toimivat vuonna 1904 tamperelaisten työläisaktivistien yhteysmiehinä venäläisten vallankumouksellisten sosialidemokraattien suuntaan. 
 
Marraskuussa Timo Korpimaa järjesti sosialidemokraattien puoluesihteerin Yrjö Sirolan pyynnöstä Tampereen työväentalossa konferenssin, jota johti itse V.I. Lenin.
 
– Timolla, Laukilla ja Leninillä oli yksityisiä keskusteluja, joissa Lenin kertoi odottavansa suomalaiselta radikaalilta työväestöltä voimakasta panosta tsaarinvallan vastaiseen vallankumoukseen, Antti Korpimaa kertoo.
 
– Olen minäkin nähnyt Paavin parin sadan metrin päästä, mutta ei se ole ihan sama. Lenin oli aikanaan kuitenkin melkoinen vaikuttaja, mies murjaisee.
 
Tampereen Lenin-museosta löytyy Timo Korpimaan kuva ja tapaukseen liittyvää materiaalia. Antti Korpimaa myöntää olevansa ylpeä isosetänsä edesottamuksista.
 
– Aikanaan hän oli suvun musta lammas, tietysti, kun oli erilainen kuin muut. Minä ihailen Timon toimintaa ja sitä aatteen paloa, mitä hänellä oli.
 
Ylpeydestä todistanee jotain sekin, että Antti Korpimaan oman pojan nimi sattuu olemaan Timo.
Antti Karhujaakko?
 
Jos Timo Korpimaata ei olisi ollut, myös Antti Korpimaan nimi olisi toinen. Timo Korpimaan satulaseppämestari-isän nimi oli vielä Helenius, kuten koko viisilapsisen sisaruskatraan.
 
– Nimenvaihdoksen taustalla oli suomalaisuusaate. Kaikki perheen lapset muuttivat Timon esimerkkiä seuraten nimensä Korpimaaksi, mutta vanhemmat säilyttivät Helenius-nimen.
 
– Toinen vaihtoehto olisi kuulemma ollut Karhujaakko. Onneksi Timon ehdottama Korpimaa voitti, Antti Korpimaa naureskelee.
 
Korpimaa-nimen tausta piilee kuitenkin sosialistisessa kirjallisuudessa. Timo Korpimaa poimi sen Arvid Järnefeltin Helena-kirjan Reinhold Korpimaan mukaan. Reinholdin hahmo puolusti kirjassa väkevästi tehdastyöläisten ja talonpoikien oikeuksia.
 
Timo Korpimaan toiminta kuvastaa hyvin pitkälle karismaattisen ja radikaalin Reinholdin hahmoa. Timo Korpimaa oli toisaalta hyvin radikaali ajatuksissaan, mutta päätyi ideologisesti kannattamaan revisionismia eli yhteistyötä porvariston kanssa yhteiskunnan rakentamisessa.
 
– Hän jopa värväsi Hämeenlinnasta kymmenen nuorta miestä lähetettäväksi jääkärikoulutukseen Saksaan. Timon veli Aarne oli mukana jääkäriliikkeessä, Antti Korpimaa kertoo.
 
Piilossa Väinö Tannerin kanssa
 
Timo Korpimaa vastusti lopulta väkivaltaista vallankumousta ja joutui piiloutumaan kansalaissodan puhjettua yhdessä muiden maltillisten sosialistien, kuten Väinö Tannerin kanssa. 
 
Sodan jälkeen hänellä olisi ollut mahdollisuus liittyä herättämään sosialidemokraattista puoluetta eturivissä yhdessä Tannerin, Matti Paasivuoren, Väinö Wuolijoen ja Miina Sillanpään kanssa, mutta hän päätti toisin.
 
Timo Korpimaa ei voinut hyväksyä, että muut maltilliset eivät olleet tukeneet häntä ennen sotaa, kun häntä vainottiin vallankumousmielisten taholta puolueen sisällä.
 
Sosialismista Korpimaan suvun musta lammas ei kuitenkaan koskaan luopunut. (HäSa)
 
Jutun historiatiedot perustuvat Kari Korpimaan laatimaan esitelmään.