fbpx
Uutiset

Isotoopit kertovat menneisyyden rintaruokintatavoista

Osa äideistä imetti nykysuositusten tapaan.
Suomen akatemian tutkijatohtori Tiina Väre tutkii 1700-luvun leukaluista hammasnäytteitä Oulun yliopistolla. Kuva: Timo Heikkala

Arkeologit voivat tutkia kauan sitten eläneiden ihmisten ruokavaliota luiden ja hampaiden isotooppianalyysin avulla. Tuoreessa tutkimuksessa on selvitetty, miten vauvoja imetettiin Raumalla runsaat 200 vuotta sitten.

Suomen akatemian tutkijatohtori Tiina Väre Oulun yliopistosta on selvittänyt tutkimusryhmänsä kanssa rintaruokintaa Raumalla 1700–1800-luvun vaihteessa. Tulokset perustuvat aikuisten henkilöiden poskihampaiden isotooppianalyyseihin. Vainajat oli haudattu halvemmille, eli todennäköisesti köyhempien ihmisten hautapaikoille.

Tutkittuja henkilöitä oli täysimetetty noin kuusi kuukautta, minkä jälkeen imettämistä jatkettiin vielä lähes kaksivuotiaaksi.

Tulokset tukevat historiallisia tietoja, joiden mukaan rintaruokinta oli tavallista Lounais-Suomessa. Lisäksi ne ovat linjassa sen hypoteesin kanssa, että rintaruokinta oli ainakin Euroopan suurimmissa kaupungeissa tavallisempaa köyhien ihmisten parissa, koska heillä ei ollut varaa hankkia korvikkeeksi eläinten maitoa.

Korviketta lehmänsarvesta

Ruotsin kuningaskunnassa heräsi 1700-luvun puolivälissä huoli suuresta imeväiskuolleisuudesta tietyillä alueilla Suomessa.

– Väestön vähyys huolestutti kruunua, koska ihmisiä tarvittiin työvoimaksi ja sotimaan, Väre taustoittaa.

Monin paikoin vauvoja ruokittiin muulla kuin äidinmaidolla, mikä osattiin jo tuolloin yhdistää korkeaan imeväiskuolleisuuteen. Esimerkiksi Pohjanmaalla oli tavallista antaa vauvoille eläinten maitoa lehmänsarvista, ja siellä lapsikuolleisuus oli suurta. Epähygieeniset astiat ja haitallisia bakteereita sisältävä maito aiheuttivat vauvoille esimerkiksi ripulia.

Imettämättä jättäminen ei useinkaan ollut naisten oma valinta, vaikka yläluokan parissa imettämistä ei aina pidetty muodikkaana.

– Kansan naisten elämä esimerkiksi Pohjanmaalla oli rankkaa, ja naiset palasivat lapsivuoteesta pellolle muutamassa päivässä.

Hammas paljastaa ruokavalion

Bioarkeologiassa pystytään selvittämään muinaisten ihmisten ruokavaliota ja liikkumista heidän luihinsa ja hampaisiinsa tallentuneiden alkuaineiden eri atomimuotojen eli isotooppien esiintymissuhteiden avulla.

Väre on tutkinut typen ja hiilen stabiileja eli pysyviä isotooppeja. Erityisesti typen avulla voidaan määrittää sitä, kuinka korkealla ravintoketjussa organismi on. Imetettävä vauva on äitiään korkeammalla ravintoketjussa, joten hänen kudoksissaan on enemmän raskaampia typpiatomeja. Kun rintaruokinta loppuu ja lapsi alkaa saada samanlaista ruokaa kuin perhe, raskaampien atomien määrä vähenee.

Kasvava hammasluu kerää isotooppiarkistoonsa tietoa esimerkiksi ruokavalioista lapsuuden eri vaiheissa.

Hammasanalyysit tehtiin vainajille, jotka oli haudattu Rauman Pyhän Kolminaisuuden kirkon hautausmaalle. Jäänteet löytyivät vuonna 2016 tietöiden yhteydessä kadulta, joka oli aikoinaan rakennettu hautojen päälle.

Tutkimuksessa isotooppianalyysit tehtiin vajaalle kymmenelle vainajalle, mutta tulokset olivat niin yhdenmukaisia, että niistä on mahdollista tehdä varovaisia johtopäätöksiä myös yleisemmistä imetystavoista. Väreen mukaan lisätutkimuksia kuitenkin tarvitaan erityisesti lapsena kuolleista.

Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa hanketta, jossa selvitetään imetystapoja myös Oulussa ja Iin Haminassa myöhäiskeskiajalta 1800-luvun alkuun.

Menot