fbpx
Kolumnit Uutiset

Istujille vaarallisen työn lisää

Liika istuminen on myrkkyä, vaarantaa terveyden, voi olla hengenvaarallista tai jopa tappaa. Tässä yhdistelmä muutamista uutisotsikoista jutuista, joiden aiheena on ollut ihmisten liiallinen istuminen.

Eipä ole kovin lohdullista sanomaa meille istumatyöläisille.

Niska- ja hartiakivuista sekä selkäongelmista on puhuttu jo pitkään, mutta parin viime vuoden aikana on julkaistu tutkimuksia, joiden tuloksissa liiallinen istuminen on yhdistetty myös hengenvaaraan.

Esimerkiksi viime vuonna julkaistun australialaistutkimuksen mukaan istumatyöläisten kohonnut kuolemanriski näyttäisi aiheutuvan haitoista, joita istuminen aiheuttaa sydämen ja verisuonten toiminnalle sekä aineenvaihdunnalle.

Istuminen näkyy usein ennen pitkää myös vyötärölle kertyvinä liikakiloina, joista puolestaan aiheutuu lisää ongelmia.

Istumatyön seuraukset ovat vuosikymmenten mittaan muuttuneet yhä näkyvimmiksi, sillä nykyisin jo neljä viidestä suomalaisesta tekee työtä näyttöpäätteen ääressä ja siten yleensä istuu suurimman osan työpäivästään.

Tunnen omassa kropassani istumavoittoisen työn rasitukset. Nuorempana selkä vielä kesti, mutta muutaman viime vuoden aikana se on alkanut oirehtia.

Välillä on pitkiä hyviäkin kausia ja joskus kivut vain etäisesti varoittavat olemassaolostaan.

Sitten selkä menee jumiin täysin arkipäiväisessä tilanteessa, kuten housuja jalkaan vetäessä tai kesällä rantahiekalla istumisen jälkeen. Siitä sitten alkaa pitkä, särkylääkkeiden kyllästämä toipumiskausi.

Kun selkäkivut tulevat puheeksi, käy ilmi, etten todellakaan ole vaivoineni yksin. Lähes joka kolmas työikäinen suomalainen kärsii kuukausittain selkäkivuista. Oireita on myös nuorilla, jopa koululaisilla.

Väitöskirjan istumisen haitoista tehnyt liikuntafysiologi Arto Pesola pitää sopivana päivittäisenä istuma-aikana 6–8 tuntia. Jos siis istuu koko työpäivän, kotona ei enää saisikaan istua.

Jos istuu työkseen, ainakin pitäisi nousta puolen tunnin välein jaloittelemaan. Työkaveria kannattaa Pesolan mukaan lähestyä mieluummin hänen työpöytänsä ääreen kävelemällä kuin tietokoneen välityksellä tai puhelimitse.

Ihanteellista olisi, jos osan päivästä voisi seistä. Tämä edellyttää sitä, että työpöytä on säädettävissä helposti seisomatyöpisteeksi tai että esimerkiksi palaverit pidetään seisten.

Sanomattakin on kai selvää, että istumatyön vastapainona pitäisi harrastaa liikuntaa ja huolehtia lihaskunnosta.

Työelämässä on perinteisesti maksettu lisiä esimerkiksi epämukavista työoloista ja -ajoista sekä raskaasta ja likaisesta työstä.

Kun nyt asiasta on oikein tutkimustietoa, pitäisiköhän meidän istumatyöläisten ryhtyä vaatimaan itsellemme vaarallisen työn lisää?

Menot