Kolumnit Uutiset

Isyyden vaikeus ja haikeus

Sitä hetkeä oli odotettu. Istuuduimme mukavasti raskaan sukujuhlaviikonlopun jälkeen ja annoimme VR:n viedä Oulusta kohti etelää, poikani, 25, ja minä.

Kohta Kempeleen jälkeen alkoi painajainen rautateillä: hillitön lapsenitku ihan siinä paikkojemme lähellä. Se jatkui ja jatkui, loputtomiin.

Suljin särkevät korvani ja kehaisin poikaani, että hän ei koskaan järjestänyt ainakaan noin tahallisen törkeitä itkupotkukohtauksia.

Menimme nauttimaan oluet ravintolavaunuun. Sillä aikaa tuo uudesti syntynyt taivaan enkeli oli rauhoittunut.

Miksi sekaantua muiden asioihin, kun omissakin on hoitamista. Toki hätätilanteet ovat erikseen. Silloin pitää auttaa. Muotiväitteen mukaan itkevä lapsi herättää vain pahennusta ja kertoo muka suomalaisten lapsivihamielisyydestä. Ei se kyllä ihan noin ole, mutta kukin voi huolehtia asiasta vain omasta puolestaan.

Isyys ja ylipäätäänkin lapsista huolehtiminen on ylihuomennakin meille kaikille juuri sitä, miksi sen itsellemme teemme. Yhtä ainoaa oikeaa tapaa ei ole, onneksi.

Isänä oleminen on käsittämättömän hienoa viimeistään siinä vaiheessa, kun lapset ovat muuttaneet kotoa. Silloin tulee hillitön ikävä ja jokainen kohtaaminen on juhlahetki.

Lasten lapsuus meni niin tavattoman nopeasti, ettei sitä voi tajuta. Isompi osa isyyttä on täysin yllättäen tämä sen jälkeinen aika.

Omat tapani luoda uusia isyysmuistoja hipovat älyvapaudessaan huippua, ellei peräti täydellisyyttä.

Käydessäni tyttäreni luona Belgiassa käytin 12 tunnin vierailuajasta puolet pyöränkorjaukseen, osan siitä keskellä yötä, rappukäytävässä otsalampun valossa. Silti pyörä piti myöhemmin viedä korjaamoon.

En osallistunut niin paljon lasteni lapsuuteen kuin olisin voinut. Asiaa kysyessäni saan vastauksen: ”Olit aina lenkillä.”

Isyys on välillä vaikeaa.

Huono omantunto pitää kuitenkin heittää pois jo ennen Kempeleen asemaa.

Isyys on myös haikeaa.

Omalle isälleni tarjosin oluet vasta, kun hän oli aika iäkäs. Ehdin kuitenkin. En edes tiennyt, että hänellekin maistuu tuopillinen. (huom. Otimme vain yhdet.)

Sain sanotuksi isälle, miten paljon häntä arvostan. Se vaati vähän, mutta antoi enemmän kuin paljon.

Jospa soittaisivat. Onkohan korttia tänään postilaatikossa?