Uutiset

Itä-Eurooppa ikuistuu filmille

Sokea, vanha kerjäläismummo istuu ilmeettömänä kadulle johtavalla kivirappusella. Hänen ohitseen porhaltaa nuori, menestyneen näköinen liikemies salkku heiluen.

Aika näyttää pysähtyneen ja kiiruhtavan samaan aikaan. Köyhyys kohtaa vaurauden.

– Nappilaukaus, ja ihan vahingossa, tunnustaa hämeenlinnalainen Tommi Laitio musta-valkovalokuvastaan, jonka tunnelman hän onnistui vangitsemaan Puolan pääkaupungissa Varsovassa vuonna 2002.
Laitapuolen kulkijat pysäyttävät

Itä-Euroopan maiden poloiset ihmiskohtalot ovat kiehtoneet harrastajavalokuvaajaa viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Aina siitä lähtien, kun hän teki ensimmäisen Itä-Eurooppaan suuntautuneen matkansa.

Kuvissa esiintyy usein syrjäkujien laitapuolen kulkijoita: juoppoja, mustalaisia, räsyisiä lapsia.

– Sikäläinen elämäntyyli teki aikamoisen vaikutuksen. Ihmiset on se mun juttu. Pääasiassa kuvaan pienellä ja hiljaisella mittaetsinkameralla, koska haluan olla huomaamaton sivustakatsoja.

– Kuvista täytyy löytyä sisältöä, jokin juju, joka saa katsojan tuntemaan jotakin, hän kommentoi pääasiassa dokumentoivia kuviaan.

Kuviensa jujuja Laitio selvittää näyttämällä valokuvistaan yksityiskohtia, joita ei ensikatsomalta huomaa: surusilmäisen, räsyissä kulkevan mustalaislapsen kengissä lukee OK. Hymyilevien kasvojen vieressä ja kadulla yönsä nukkuvan rähjäisen pummin silmiin tuo pilkkeen hänen ainoa ystävänsä maailmassa – koira.

Tähtäimessä oma näyttely

Valokuvaamiseen kuusi vuotta sitten hurahtanut Laitio suunnittelee pitävänsä ensimmäisen oman näyttelynsä 3-8 vuoden sisällä. Näyttelyn anti keskittyisi nimenomaan Itä-Euroopassa otettuihin kuviin.

– Uskon löytäneeni oman tyylini, mutta se hakee vielä muotoaan. Kahdessa ja puolessa vuodessa olen kiertänyt kymmenkunta maata, ja musta tuntuu, että pintaa on vasta raapaistu. Keskeneräistä näyttelyä en halua pitää.

Suureksi esikuvakseen hän mainitsee brasilialaissyntyisen Sebastião Salgadon.

– Hän on dokumentaarisen kuvauksen uranuurtaja, erittäin arvostettu. Salgado on kuvannut useamman vuoden projekteina muun muassa pakolaisia ja työläisiä maailman eri kolkissa.

Laitio kuuluu Hämeenlinnan Kameraseuraan sekä valtakunnalliseen, Laition sanoin ”nuortenhenkisten” valokuvaajien yhdistykseen Vapaavaloon.

Koulutukseltaan hän on tuotekehitysinsinööri ja työskentelee työnjohtajana KCI Hoistsilla. Kaikki liikenevä vapaa-aika ja raha Laitiolta kuluu valokuvaukseen ja matkusteluun.

– Valokuvaus on jo elämäntapa. Joskus mietin lehtivalokuvaajan ammattia, mutta synnyin 20 vuotta liian myöhään. Digitaalisuus ei kiinnosta mua pätkääkään. Teknisesti hyvän kuvan ottaminen on helpottunut, mutta samalla se on laiskistanut kuvaajat. Itse kuvaan vain semmoisella kameralla, jossa on filmiä.

Susanna Lähdekorpi

Päivän lehti

5.4.2020