Uutiset

Itkee kuin Tapparan mies

On taas muutaman kyyneleen verran helpompaa olla suomalainen mies.

Ensin on kuitenkin syytä jakaa vähän miehistä ahdistusta.

Pasi Malmi todistaa Lapin yliopiston väitöskirjassaan, että miehiä syrjitään huoltajuuskiistoja ratkottaessa. Syrjinnän takana on äitimyyttiä, seksismiä ja miesten demonisointia. Eli suomeksi: äiti on lapsille sentään heidät synnyttänyt äiti, ja miehet ovat yleensä yksiä perkeleitä.

Isä ei olekaan muka eron hetkellä lapsille isä, vaan häntä koskevat lähinnä vain taloudelliset velvollisuudet. Ihan kuin lapset muuttuisivat eron hetkellä isälleen vain menoeriksi tiliotteessa.

Näinä keinohedelmöityshoitojen luvattuina aikoina myös isillä on oikeutensa. Näpit irti niistä.

Jääkiekon olympiakulta jäi haaveeksi, mikä herkisti ammattikiekkoilija Teppo Nummisen kyyneliin.

Hyvä että itki. Hän teki sen meidän miljoonien suomalaisten puolesta. Tepossa urheilukansa sai kypäräpäisen, itkevän esikuvansa: sänkileukaisen leijonan ylös suunnattu katse ikuistui mieliin ikonin lailla.

Psykologit äimistelevät, että suomalainen mies pelkää muka kuollakseen miehisyytensä puolesta eikä itke suin surminkaan, ei ainakaan muiden nähden.

Jos karju tirauttaa tipan tai pari heikkona hetkenään, on se yleisen uskomuksen mukaan paras tehdä mahdollisimman yksityisessä paikassa.

Hautajaisissa on luvallista sopivasti kyynelehtiä, samoin joskus ihan vähän elokuvateatterin hämärissä.

Moni mies on itkenyt ilosta synnytyslaitoksella ja myöhemminkin lasten elämänvaiheet herkistävät. Itsensähän niissä näkee, lapsissa.

Ja taas ne kevätjuhlassa, kuorokonsertissa, rippikirkossa… itkee (isä ja äitikin tietysti). Aina niitä saa hävetä.

Itkuvastaisuus kummastuttaa. Ihmiselämän alussahan on itku: syntyvän lapsi päästää ilmoille ensimmäisen parkaisunsa, kun joutuu pois turvallisesta kohdun lämmöstä. Ihmekös tuo, jos sinne on joskus myöhemminkin ikävä.

Jääkiekkoilijakin on ihminen, jopa Pohjois-Amerikan rahakaukaloissa karaistunut perustamperelainen Tapparan mies.

On syytä vetää vessanpytystä lause: itkisin jos en olisi mies. Itkeminen on ihan liian hieno ja vapauttava kokemus, että se pitäisi antaa vain naisten yksinoikeudeksi.

Meitä, miehiä ja naisia, jäytää pahanlainen tunnevammaisuus, jos väsyneen ja kaikkensa taisteluun ladanneen urheilijan kyyneleet ovat uutinen vielä vuonna 2006.

Teppo sen teki, mutta olisin kyllä antanut hänen ensin pyyhiä silmänsä ja napannut kuvan vasta sitten, kun tuttu hymynvirnekin on taas palannut suupieleen. Parastahan on makea hymy läpi suolaisten kyynelten.

Alun syrjintäteemaan palatakseni: mikä on ero, jos huoltajuuskiistaa ratkottaessa isä pillahtaa kesken kaiken surkeaan itkuun tai vastavuoroisesti äiti puhkeaa liikuttuneena kyyneliin. Kummanko käytös lasketaan sosiaalitoimen edustajien toimesta hänen edukseen?

Päivän lehti

2.6.2020