Uutiset

Itkettävää komiikkaa ilmakehästä

Ankkurin moka huvittaa aina, muutoin tv-uutiset kirvoittavat harvoin makeita nauruja. Viime viikolla moinen tilastollinen harvinaisuus kuitenkin koettiin.

Yhdysvaltojen energiaministeri Samuel Boldman puhui lehdistötilaisuudessa. Sen innoittajana oli Sydneyssä pidetty ilmastokokous, johon osallistuivat ilmakehän saastuttajien pahimmat pojat: Yhdysvallat, Australia, Kiina, Intia, Japani ja Etelä-Korea. Ne vastaavat yhdessä lähes puolesta maailman kasvihuonekaasujen päästöistä.

Boldmanin olemus oli välttelevä, anteeksipyytelevä, nolo. Hyvästä syystä. Mies päästeli suustaan tekopyhiä, naiiveja, epäuskottavia lauseita.

– Kasvihuonekaasujen hallinta on kaikkien yhteinen asia.

Really, mr. Boldman? Yhdysvallat ei ole mukana Kioton sopimuksessa, jossa sitoudutaan kasvihuonekaasujen vähentämiseen. Kaikkien yhteinen asia on siis kaukana ihan kaikkien yhteisestä asiasta. Varsinkin jos se asia uhkaa epäjumalista suurinta: talouskasvua.

– Uskomme, että hallitusten tehtävä on auttaa luomaan ympäristö, jossa yksityinen sektori voi todella tehdä työtään, jatkoi Boldman.

Come again, mister…

– Uskomme… auttaa luomaan… voi tehdä…

Jos tv-komedioissa käytetty nauruääniraita olisi rytmittänyt ministerin puhetta, olisi uutispätkä käynyt toimivasta poliittisesta satiirista.

Lähes yhtä naurettavan lausunnon antoi Australian teollisuusministeri Ian Macfarlane.

– Yritysten on otettava roolinsa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä. Hallituksilla ja veronmaksajilla ei yksinkertaisesti ole varaa rahoittaa niitä.

Kuka kertoisi mr. Macfarlanelle, että hallituksilla yleensä on jonkinlaiset työkalut vaikuttaa yritysten rahavirtoihin, eivätkä niihin kuulu vapaaehtoisuuteen vetoaminen ja hyvän tahdon anelu.

Asiaa voisi arvon ministereille konkretisoida vaikka tuoreella esimerkillä länsinaapurista. Tukholmassa otettiin pari viikko sitten käyttöön ruuhkamaksut. Nimensä mukaisesti maksun pääasiallinen tarkoitus on keventää keskustan autoliikennettä, mutta sivutuotteena saattaa huokaista helpotuksesta myös ilmasto.

Kuinka kävi? Aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat jonkin verran vähentyneet, ja alustavien arvioiden mukaan tukholmalaisten määrä joukkoliikennevälineissä on saattanut lisääntyä jopa kymmenellä prosentilla.

Toisen ilmastokokouspäivän iltana asetuin television eteen odottamaan innolla uutislähetystä. Naurukiintiössä oli tilaa. Uutisten uskottavuuden kannalta oli kenties parempi, ettei pahojen poikien ilmastokokous ylittänyt toistamiseen uutiskynnystä. Ilmakehä-raukan puolesta olisi sen sijaan voinut tirauttaa pitkän itkun.

Jo monena vuonna tammi-alet ovat panneet harkitsemaan talvitakin ja -saappaiden ostoa. Taidan tälläkin kertaa sijoittaa eurot muihin tarkoituksiin. Myrskyntuulen kestävään sateenvarjoon, tykkylumikypärään, hengityssuojaimiin.

Päivän lehti

19.1.2020