Uutiset

Itkuvirsi vanhan opinahjon puolesta

Kun omassa lähipiirissä sijaitseva koulu on uhattuna, tekee mieli nousta barrikadeille ja puolustautua. Minä ainakin kavahdan aina, kun kuulen, että kotinurkkieni ylpeys ja vanha opinahjoni Hämeenlinnan Yhteiskoulun lukio on taas kerran tulilinjalla.

Tekisi mieli huutaa, että antakaa sen nyt jo olla rauhassa. Tulee pakonomainen tarve kaivaa esiin jo tutuksi tulleet perusteet 126-vuotiaan koulun historiasta ja perinteistä, lukion olemassaolon tärkeydestä kaupunginosan asukkaille tai aikuistuvien lukiolaisten esikuvanomaisesta merkityksestä samassa koulussa opiskeleville, kapinoiville teineille. Hyviä argumentteja kaikki.

Toisaalta kuitenkin tiedän, ettei kukaan tee kouluverkkoselvityksiä ja pelaa pienillä tai isoillakaan koululaisilla palapeliä vain kiusallaan. Virkamiesten ja päättäjien visaisena tehtävänä on ennustaa tulevaa ja reagoida siten, että mahdollisimman moni olisi tyytyväinen. Silti joukkoon jää aina myös pettyneitä.

Asiaa vaikeuttaa se, että kaupungin elämä on jatkuvaa liikettä. Aina jossakin päin rakennetaan uutta. Kun uudelle asuinalueelle muuttaa kertarysäyksellä paljon lapsiperheitä, lähikoulun seinät pullistelevat.

Sitten perheet asettuvat paikoilleen ja lapset kasvavat, eikä uusia synny tai muuta alueelle enää samassa mitassa kuin alkuvaiheessa. Kymmenen vuoden kuluttua lähikoulu, jonka tilat eivät vain hetkeä aiemmin meinanneet riittää, poteekin oppilaspulaa.

Hätiköiden ei siis kannata lähteä rakentamaan lisäsiipeä kouluun, mutta ei myöskään lakkauttamaan hyväksi havaittua.

Tällä hetkellä Hämeenlinnan itäpuoli kasvaa voimakkaasti. Ruununmyllyn suunnalla rakennusbuumin huippu on jo ohitettu, mutta Harvoilanmäen asuntomessualue alkaa pian kohota ja Sairionrannan iso kokonaisuus on vielä kokonaan aloittamatta. Ne, jos mitkä, tuovat lisäävät painetta alueen kouluihin.

Toisaalta muualla itäpuolella ennen niin lapsirunsaiden asuinalueiden kiertokulku on täysin päinvastainen. Itsekin asun isossa talossa, jossa kerran oli paljon lapsiperheitä, mutta tälle hetkellä lähinnä pariskuntia tai yksineläjiä.

Koulutoimen tavoitteena on tarjota kaupungin lapsille ja nuorille mahdollisimman laadukasta opetusta mahdollisimman lähellä omaa kotia. Jos molemmat eivät voi toteutua, tingitään mieluummin paikasta kuin opetuksen tasosta. Järkeen käy myös lähikouluperiaate, jonka mukaan pienimmät lapset ovat etusijalla, jos kaikki halukkaat eivät mahdu lähikouluun.

En yhtään epäile, eivätkö itäpuolen nuoret tottuisi nopeasti käymään Hätilän sijasta koulua keskustassa. Sitä paitsi nyt on olemassa se pyörätiekin Viipurintien varressa, joka vielä kymmenen vuotta sitten puuttui.

Toivon kuitenkin, että asian hyvät ja huonot puolet tutkitaan perusteellisesti ennen kuin Lyseon katon alle muodostetaan teennäinen kahden lukion sekasikiö.