Kolumnit Uutiset

Itsehoitoa puutarhassa

Ensimmäisenä työpäivänä kesäloman jälkeen sataa. Se on hyvä, sillä se vähentää hieman vieroitusoireita.

Työpöydän sijaan kun vielä lomalla viipyvä mieli haluaisi pysytellä kukkapenkin ääressä.

Olen aina ollut niin sanottu puutarhaihminen. Epäonnistuneiden maissin-, tomaatin- ja kurpitsankasvatuskokeilujen lisäksi listalle on vuosikymmenten aikana kertynyt myös paljon onnistumisen kokemuksia ja iloa.

Ylpeydenaiheita ovat muun muassa pelargonien talvettaminen tavallisen omakotitalon ikkunalaudoilla ja varastossa ja pionit, jotka suorastaan rehottavat pihassa.

Ulkopuolisen silmin puutarhaintoiluni voi kyllä näyttää varsin sattumanvaraiselta ja hitaalta, mutta itselleni se on silti ollut erittäin antoisaa.

Puolitoista vuotta sitten jäin leskeksi, ja sen jälkeen puutarhaharrastus on osoittanut todellisen arvonsa. Vaikka en ensimmäisenä keväänä olisi jaksanut tehdä yhtään mitään, kylvin taas tomaatteja ja kesäkukkien siemeniä.

Kun olisi pitänyt siivota, istutin pelargoneja kesää varten uusiin ruukkuihin ja mietin istutuksia. Silloin ei väsyttänyt, vaikka muuten väsytti koko ajan. Kaaoksen keskellä oli hyvä keskittyä vain multapussin kokoisiin asioihin.

Kun puhuin asiasta työpsykologille, hän arveli, että kasvien kanssa touhuaminen oli minulle todellisuudessa lepoa. Aivot lepäsivät edes silloin.

Sen jälkeen en ole ihmetellyt puutarhatouhuihin riittävää tarmoani, vaan olen vain touhunnut.

Maailmalla ja Suomessakin puhutaan puutarhanhoidosta myös terapiamuotona. Olen seurannut keskustelua kiinnostuneena omien kokemusteni perusteella.

Puutarhaterapia on tavallaan paluuta vanhaan, sillä esimerkiksi sata vuotta sitten puutarhanhoito oli monessa sairaalassa osa terapeuttista kuntoutusta.

Nyttemmin luonnossa oleskelun ja puuhailun myönteisistä vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin on saatu myös tutkimustietoa ja tieteellistä näyttöä, ja siksi menetelmiä on alettu hyödyntää uudestaan. Suomessakin on aloitettu puutarhaterapeuttien koulutus.

Tutkimusten mukaan puutarhanhoito rauhoittaa, laskee verenpainetta ja vähentää stressiä. Ilon ja onnistumisen kokemukset ja konkreettinen tekeminen ovat myös tärkeitä.

Toki puutarhasta ja pihatöistä saa myös stressinaiheen siinä missä mistä tahansa muustakin asiasta. Itse yritän kuitenkin nauttia syysistutuksista ja unohtaa puiden alle satavat omenat.