fbpx
Uutiset

Ja hyvinvointiyhteiskunnassa kaikki hyvin

Elän.

Minulla on oikeus yrittämiseen ja työhön. Elämääni liittyy erottamattomasti perusturvallisuus, vapaus ja moninaisia merkittäviä oikeuksia.

Tunnen, että kaiken olen itse omalla työlläni ansainnut ja ympärilläni olevan yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ja turvarakenteet ovat itsestäänselvyyksiä. En ole niistä kenellekään velkaa.

Vai olenko?

Aikaa on kulunut jo kuusi vuosikymmentä siitä kun aseet vaikenivat maamme rajoilla. Suurin maata kohdannut onnettomuus, sota, oli päättynyt. Sota ei päättynyt tuhoomme vaan saimme mahdollisuuden jatkaa elämäämme. Tuota mahdollisuutta ei meille suotu armosta vaan mahdollisuus ansaittiin raskain uhrein. Uhrin antoivat suomalaiset miehet ja naiset, jotka ilman omaa syytään joutuivat epätoivoiseen tehtävään, taisteluun hyökkäävää suurvaltaa vastaan. Heillä oli vain kaksi vaihtoehtoa, taistella tai tuhoutua. Heidän tuhonsa olisi ollut myös kansamme tuho.

On harhakuvitelmaa luulla, että vapautemme ja olemassaolomme hinta, sinun ja minun, on jo kokonaan maksettu.

Näin ei ole.

Tosin me emme ole maksumiehiä, vaan niitä ovat keskuudessamme vielä elossa olevat sotainvalidit.

He maksavat vammoillaan yhä, jokainen omalta osaltaan, olemassaolomme hintaa. Ovat maksaneet sitä joka hetki yli kuusi vuosikymmentä, sodassa vammautumisestaan, aina tähän päivään asti.

Sotainvalidien elämä vaikeutuu yhä iän ja sotavammojen yhteisvaikutuksen myötä, joten he joutuvat maksamaan yhä korkeammaksi kohoavan hinnan jokaisesta jäljellä olevasta elinvuodestaan.

Lyhyin väliajoin, jopa yhtaikaisesti, suoritetaan keskuudessamme suuria vaItakunnallisia keräyksiä. Inhimillinen hätä ja avun tarve ovat suuria niin kotimaassamme kuin myös maamme rajojen ulkopuolella.

Kukaan meistä ei asettane lähimmäistemme auttamista, lähellä tai kaukana, kyseenalaiseksi.

Keräysväsymys lienee kuitenkin monen yrityksen ja myös yksityisen ihmisen kohdalla tosiasia. Kaikkiin keräyksiin ei ole halua, varaa tai mahdollisuutta osallistua.

En pyri asettamaan eri keräyksiä paremmuusjärjestykseen, sillä se on mahdotonta. Totean vain syyn, joka oman arvomaailmani mukaan on minulle merkittävä ja saa minut lahjoittamaan muun muassa kohtuullisen määrän aikaani juuri sotainvalidien keräyksen toteuttamiseen liittyviin järjestelyihin.

Sotainvalidit ovat vammautuneet sinun, minun, läheistemme ja koko yhteiskuntamme olemassaolon puolesta. He eivät voineet itse valita osaansa. Se ero heillä on kaikkien muiden keräysten kohteisiin.

Antero Rättö

puheenjohtaja

Sotainvalidien Hämeenlinnan osasto

Menot