Kolumnit Uutiset

Jääkiekolle tarvitaan tuoteseloste

Ehdin jo antaa itselleni vapauttavan tuomion: ei tarvitse käydä katsomassa ensimmäistäkään jääkiekon SM-liigan ottelua. Kaukalokauden avauksena oli nähty Helsingissä vastenmielinen tapahtumasarja, joka on päätynyt poliisitutkintaan ja syyteharkintaan.

Kuten monta kertaa aikaisemminkin, huomaan tehneeni jälleen kerran yksittäistapauksen perusteella täysin hätiköityjä päätelmiä.

Jääkiekko on nykyään tuote, josta ei sää äkkiseltään minkäänlaista tolkkua. Siksi on vähintäänkin kohtuullista laatia lajille jonkinlainen tuoteseloste. Mistä lajissa oikein on kysymys?

Sotilaiden käyttämän väkivallan perusteluna on aina ollut se, että he tekevät vain sitä, mitä käsketään. Jääkiekossa on päinvastoin. Kukaan ei käske. Pelaajat menettävät malttinsa eli käräyttävät kääminsä täysin spontaanisti ja syöksyvät toistensa kimppuun vailla ulkopuolista ohjausta. Voiko tuo olla todellista? No ei. Eihän silloin kukaan järkevä ihminen menisi raivopäiden sekaan.

Jääkiekon kielenkäyttö on oma maailmansa.

Ylen jääkiekosta hurmioitunut toimittaja Jussi Saarinen hehkutti, miten Jokerit lähtee kauteen äärimmäisen peräänantamattomalla ja täysin tinkimättömällä asenteella.

Pahoinpitely ei ole suin surminkaan Saarisen edustamassa kielenkäytössä hakkaamista, vaan kiekkoilija rusikoi vastustajansa. Siinähän tuntuisi oleva lähempänä leikki, mutta lopputuloksena on usein aivotärähdys, kuten oli myös Ville Peltosen jouduttua ilmeisen pahoinpitelyn uhriksi.

Vastustajan kunnioittamisesta on kyllä korostettu, mutta vain juuri sen verran, että jääkiekkoilijat puhuvat vastustajista ”kavereina” kyllästymiseen asti. Miksei osata olla rehellisesti toinen toistensa vastustajia?

Yleisölle keskisormea näyttäneen Pelicansin pelaajan kuvailtiin ”pimenneen Porissa”. Pelaaja ja joukkue näyttivät sormimerkkiä pelkästään palkanmaksajalleen. Vaikka saattaahan Porissa kuka tahansa pimetä, varsinkin Sonkajärvellä syntynyt entinen HIFK:n pelaaja.

Jäähalleissa ja yleisöissäkin on onneksi eroja. Lahdessa tunnelma on tympeä. Jokereiden kotihalliin ei kannata mennä, koska HPK häviää. Ylipäätään Helsinkiin kannattaa hakeutua vain väkivaltaviihteestä pitävien.

Ei niputeta kiekkoilijoitakaan samaan nippuun. Esimerkiksi Jyrki Louhi on paitansa kattoon ansainnut herrasmies. Kaikki jääkiekkoilijat eivät onneksi käy silmät kypäräsilmikoidensa takana kiiluen ”kavereidensa” kimppuun.

Niin kuin monta kertaa aikaisemminkin, parhaat asiat ovat ihan tuossa lähellä, niin nurkan takana, ettei niitä välttämättä huomaa, saati osaa kehua riittävästi. Rinkelinmäeltä on syksyn aikana kuulunut pelkästään hyvää. Tunnelma on iloinen, kuuluttajakin kohdallaan, ja ennen kaikkea Kerho pelaa taas omaa peliään.

Ensin menen kuitenkin Hämeenkaareen naisten huippulentopalloa katsomaan. Vanha kunnon Kaari on vielä sentään pystyssä, eikä siellä hakata kuin palloa.