Uutiset

Jääkiekon lahkolaisuutta

Jos pienen piirin kiekkojumalaksi julistama Raimo Summanen olisi julkaissut kirjansa ”Meidän päivä” vuosi sitten, asiassa olisi ollut mieltä. Summanen olisi heti tuoreeltaan, otsa vielä hiestä märkänä, kertonut käsityksensä miksi hän sai potkut Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan tehtävistä.

Pienen ja onneksi nopeasti ohimenevän kohun nostanut kirja ilmestyi vasta vuosi Summasen erottamisen jälkeen.

Ketä kirjan pitäisi nyt kiinnostaa?

Ettäkö taas pitää kelata, mitä Summasen ja puolustaja Janne Niinimaan välillä tapahtui World Cupin turnauksessa syksyllä 2004? Ja jälleen on kerrattava, mitä Summanen mielestään murjaisi Timo Jutilalle ja Jari Kurrille?

Että jälleen on summattava, että osapuolten näkemykset niin puheiden sisällöstä kuin tapahtumien kulusta poikkeavat aivan ratkaisevasti toisistaan?

Menneen vatvominen, silkka paskanjauhanta, ei palvele missään mielessä suomalaisen jääkiekon etua. On turha vilkuilla peruutuspeiliin. Katse eteenpäin!

Kuva Raimo Summasen potkuista ei muuksi muutu, vaikka hän sätti pahan kerran Jääkiekkoliiton puheenjohtajan Kalervo Kummolan ja liiton toimitusjohtajan Heikki Hietasen.

Perimmäinen kuvio on yhtä yksinkertainen kuin kuuluisan koulumaalin tekeminen kiekkokaukalossa. Kummola ja Hietanen olivat palkkaamassa Summasta päävalmentajaksi. Työ jatkui niin kauan, kuin luottamusta riitti. Kun Jääkiekkoliiton usko Summaseen loppui, hän sai potkut.

Näin se meni vuosi sitten, näin asia on edelleen ja juuri tällainen marssijärjestys pitääkin olla missä hyvänsä järjestyneessä toiminnassa. Suomen maajoukkueella ei voi olla päävalmentajaa, joka ei nauti liiton johdon luottamusta.

Summanen, tukijoineen, ei tunnu vieläkään ymmärtävän, että hän itse aiheutti omat potkunsa. Tämä on valitettavaa. Peiliin katsominen tekee itse kullekin välillä oikein kipeää.

Pienelle jääkiekon ympärillä pörräävälle piirille jäi päälle Summas-levy. Joukon perimmäisenä sanomana pysyy, että Summanen on suomalaisen jääkiekon ainoa toivo.

Lapsellisempaa väitettä ei voi esittää. Yhdestä miehestä ei mikään ole tässä maailmassa kiinni! Summanen oli yksi valmentaja muiden joukossa, vaikka muutamista puheista päätellen mies on keksinyt yksin koko jääkiekon. Summanen lämäsi, muttei osunut kiekkoon. Se siitä. Tilaisuus on ohi.

Maajoukkueen yllä ei leiju mitään Summasen haamua, jos kukaan ei halua kentälle tällaista ylimääräistä pelaajaa taluttaa.

No, rehellistä on myöntää, että haamulla on pientä kysyntää. Jääkiekon lahkolaiset janoavat vieläkin kostoa, Kummolan ja Hietasen päätä vadille. Haamu on tämän myyräntyön ase.

Summas-vouhotus on isojen poikien hiekkalaatikkoleikkiä. Haloo! Kysymys on vain ja ainoastaan jääkiekosta, viihteestä, ei elämästä ja kuolemasta. Kaukaloon olisi syytä ottaa mukaan myös suhteellisuudentaju.

Taju tarkoittaa myös sen myöntämistä, että valmentajan käyttäytymisellä on rajansa myös pukukopissa, jonka ovi on lukossa. Sivistysvaltiossa ei edes paniikkiin ajautunut valmentaja voi tehdä mitä lystää voittamisen nimissä.

Päivän lehti

28.1.2020