Uutiset

Jäkälän määrä on vähentynyt lähes kolmanneksella 10 vuodessa

Porojen hyvät talvilaitumet ovat vähentyneet. Syitä tähän ovat muun muassa metsätalous, muu maankäyttö ja ilmastonmuutos. Kuva: Jonny Hollmén
Porojen hyvät talvilaitumet ovat vähentyneet. Syitä tähän ovat muun muassa metsätalous, muu maankäyttö ja ilmastonmuutos. Kuva: Jonny Hollmén

Porojen laidunmetsät ovat muuttuneet ja pirstoutuneet siten, että jäkälät ovat vähentyneet samalla kun sammalet ja varvut lisääntyneet.

Näin kerrotaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) vuosina 2016−2018 tekemässä porolaiduninventoinnissa.

Muutokset johtuvat Luken mukaan suurelta osin poronhoidon, metsätalouden ja laajenevan maankäytön vaikutuksista. Jäkäliköiden heikkenemiseen vaikuttaa todennäköisesti yhä enemmän myös ilmastonmuutos.

Poronhoitoalueen etelä- ja keskiosan 33 paliskunnassa muu maankäyttö kuten asutus, matkailu, maanviljely, kaivokset, turvetuotantoalueet ja tiestö sekä niitä ympäröivät häiriöalueet kattavat jo yli 25 prosenttia laidunten kokonaisalasta

Kahdessakymmenessä pohjoisimmassa paliskunnassa sijaitsevilla pysyvillä koealoilla jäkäläbiomassat ovat vähentyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin 30 prosenttia.

Inventoinnin perusteella havumetsäalueen yhtenäisimmät ja laadultaan parhaat varttuneiden ja vanhojen metsien jäkälä- ja luppolaitumet sijaitsevat Metsä-Lapin laajoilla suojelualueilla.

Laadultaan heikoimmat talvilaitumet sijaitsevat poronhoitoalueen etelä- ja keskiosissa, jossa metsien rakennetta hallitsevat hakkuualueet, taimikot ja nuoret kasvatusmetsät.

– Tilastoanalyysien perusteella koealojen jäkäläbiomassoihin vaikuttavat selvimmin laidunnuksen vuodenaikainen ajoittuminen, porotiheydet ja metsätalouden aiheuttamat muutokset metsien rakenteessa ja vanhojen metsien määrissä. Myös maankäytön laajuus ja todennäköisesti ilmastonmuutos selittävät kasvillisuusmuutoksia, kertoo Luken erikoistutkija Jouko Kumpula.

Vanhoja metsiä tarvitaan

Talvilaidunten tilan parantaminen edellyttäisi Luken mukaan monipuolisia toimenpiteitä poronhoidossa, metsien käsittelyssä ja maankäytön suunnittelussa.

Poronhoidossa paliskuntien laidunkiertojärjestelmien kehittäminen sekä poromäärien säätelyn tarpeet ja mahdollisuudet tulisi huomioida.

Metsätaloudessa suojelualueiden ulkopuolella olevien poronhoidolle tärkeiden, luonnontilaisten vanhojen metsien säästäminen tai varovainen käsittely säilyttäisi poronhoidolle tärkeitä laidunmetsiä.

Metsän jatkuvan kasvatuksen kehittäminen ja laajempi käyttöönotto avohakkuiden sijaan todennäköisesti parantaisivat Luken mukaan laidunmetsien tilaa kattavammin.

Vanhojen metsien kohtalosta ollaan laajemminkin huolissaan, sillä ne ovat tärkeitä suomalaisen luonnon monimuotoisuudelle.

Poronhoitoalue kolmannes Suomesta

Havumetsäalueella parhaita talvilaitumia ovat laajat ja yhtenäiset varttuneet ja vanhat mänty ja kuusimetsät, joissa on runsaimmin maajäkäliä ja puissa kasvavia luppojäkäliä. Tunturialueella jäkäläiset

kuivat ja karut tunturikoivikot ja -kankaat ovat tärkein talvilaidunvara.

Luonnonvarakeskus kartoitti paliskuntien talvilaitumet satelliittikuvien avulla.

Maankäyttömuotojen ja infrastruktuurin peitto- ja häiriöalueet selvitettiin paikkatietoaineistojen ja maankäytön vaikutuksia porojen laiduntamiseen käsittelevän tutkimustiedon avulla.

Poronhoitoalue kattaa yhden kolmanneksen Suomen pinta-alasta. Valtio omistaa poronhoitoalueen maa-alasta noin 64 prosenttia ja suojelualueiden osuus on noin 28 prosenttia.

Lähde: Luonnonvarakeskus