Uutiset

Jalat alta

Kävelemme sisään, seuralaiseni istuutuu. Henkilökunnan ensimmäinen kysymys häkellyttää: millä tulitte ja kävelikö hän omin jaloin sisään?

Vastaan rehellisesti. Tulimme taksilla ja omin jaloin joo. Ensimmäinen virhe.

Meidät ohjataan peremmälle. Palvelu vaikuttaa hitaalta, mutta muut asiakkaat elämöivät. Yksi provosoi epävireiseen yhteislauluun, toinen muksahtelee päin seiniä, kolmas haluaa pistää tupakaksi. Henkilökunta toppuuttelee ja patistaa kaatuneita jaloilleen. Tuntien virrassa palvelualttius hiipuu.

Asiakaskunta sen sijaan kasvaa. Vieruskaveri tulee tutuksi. Kauanko oot ollu? Kahdeksan! Mä tulin vasta neljä tuntia sitten. Välillä hihkutaan villisti, kun joku saa tarpeensa tyydytettyä ja jättää sekalaisen seurakunnan.

Meitäkin palvellaan, silloin tällöin. Uskaltaudun aika ajoin hoputtamaan. Toinen virhe. Talossa ei tunnusteta jonotusnumerojärjestelmää.

Kuvaus ei kerro jokseenkin normaalista kapakkaillasta vaan päivästä, illasta ja alkuyöstä helsinkiläisen poliklinikan päivystyksessä. Seuralaiseni on kohta kahdeksankymppinen isäni, jonka kunto ei veny pitkään paikalla istumiseen. Häntä ennen lääkärin pakeille painavat kuitenkin kännikaatuilijat ja jalkansa alta ryypänneet. Sänkyä odotusajaksi on turha toivoa. Siinä makaa delirium tremens-tapaus, joka vaatii yhden sairaalatyöntekijän koko huomion, jottei tippaletku irtoa käsivarresta.

En yritä sanoa, etteikö alkoholin sairauttamia pitäisi hoitaa siinä missä muitakin. Sanon, että olen nähnyt suomalaisen terveydenhoitojärjestelmän irvikuvan ja se on hullujenhuone olematta – ikävä kyllä – oikea hullujenhuone.

Jos olisin budjettimääräävä, pakottaisin kollegani viettämään päivän poliklinikan päivystyksessä. Jos olisin kauhuelokuvantekijä, tietäisin, mihin miljööseen seuraavan leffani sijoittaisin. Jos olisin patriootti, kysyisin, onko sotaveteraani ansainnut tällaisen lopputaipaleen retkelleen.

En ole mitään noista, joten kaksi käytännön neuvoa. Pysy terveenä tai katkaise jalkasi. Siellä se terveydenhoitojärjestelmämmekin konttaa lattianraossa, kenties ymmärtää toista samanmoista ja tulee vastaan.

Tapaus isä? Sairaalakäynnin tarkoitus oli saada hänelle lähete ns. tehostetun hoidon laitokseen, koska huonontuneen kunnon takia eläminen palvelutalossa ei enää luonnista. Lääkäri kirjoittikin arvionaan muuton olevan tarpeen. Liki kymmenen tunnin jonotus lievekokemuksineen tuntui vaivan väärtiltä. Isä jäi lepäämään yöksi sairaalan sänkyyn. Kolmas, ja ratkaiseva virhe.

Aamulla hoitaja kertoo puhelimessa, että toinen lääkäri oli passittanut isäni kotiin. Papereiden mukaan asiakas oli pystynyt seisomaan omilla jaloillaan.

URSULA RYYNÄNEN

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien toimittaja

ursula.ryynanen@hameensanomat.fi

Päivän lehti

26.5.2020