Uutiset

Jälkiseuranta voisi ehkäistä veriteot

Imatran kolmoissurmaaja oli tuomittu vuonna 2013 tapon yrityksestä sekä törkeästä rattijuopumuksesta kolmen vuoden ja kahden kuukauden vankeusrangaistukseen.

Suomalaisen oikeuskäytännön mukaan ensikertalaisena vankeustuomiosta istutaan vain osa.

Rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan se, että vankeustuomiosta istutaan vain osa, ei vaikuta siihen, voitaisiinko tällaisia tekoja estää.

– Meillä keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö tätä käytäntöä muuttaa. Kyse on kuitenkin poliittisesta päätöksestä, eikä lakimuutos näitä tekoja estäisi, Tolvanen sanoo.

Suomessa vankeusrangaistuksen määräosat ovat Tolvasen mukaan lievimmästä päästä. Tolvasen mukaan siihen on päädytty muun muassa kustannussyistä, sillä vankien pitäminen kiven sisällä on kallista.

– Vähittäisen vapauttamisen idea on hyvä, mutta hyvin vakavissa rikoksissa on aina pohdinnan paikka. Aiemmin vaarallisuutta harkittiin, nyt harkintaa käytetään vain elinkautisvankien ja kokoaikaisvankien kohdalla, Tolvanen sanoo.

Poliisitietojen mukaan Imatran veriteon taustalla on ollut mielenterveysongelmia ja syrjäytyneisyyttä.

Poliisi ei ole löytänyt näyttöä poliittisesta tai ideologisesta motiivista. Viranomaiset ovat kaikki korostaneet sitä, että yksittäisen tekijän aikeisiin on lähes mahdoton päästä kiinni, koska he eivät kerro aikeistaan edes netissä.

Vankilasta vapautuminen on Matti Tolvasen mukaan tulevaisuuden suhteen kriittisin vaihe.

Vankilassa saa apua mielenterveysongelmiin, mutta kun vankilan ovet sulkeutuvat, hoito voi jäädä saamatta kokonaan.

– Usein vapautuvat vangit jäävät kaikkien tukipalveluiden ulkopuolelle, vaikka juhlapuheissa niiden merkitystä korostetaan.

– Jälkihuolto olisi kuitenkin tärkeää, jotta vankilassa saatu hoito jatkuisi myös siviiliyhteiskunnassa, Tolvanen sanoo.

Vakavien, eli henkeen ja terveyteen kohdistuneiden rikosten tekijät arvioidaan eri puolilla maata olevissa arviointikeskuksissa.

Etelä-Suomen arviointikeskuksen johtajan Anna-Maria Räisäsen mukaan keskuksissa käydään tarkkaan läpi tuomitun psyykeä ja sosiaalisuuteen liittyviä asioita, ja kartoitetaan niitä tekijöitä, jotka voivat altistaa uusien rikosten tekemiselle.

Näiden tietojen perusteella siviiliyhteiskuntaan siirtyvälle vangille tehdään oma, henkilökohtainen vapautumissuunnitelma.

– Juuri meillä tehdään sitä työtä, että yritämme porautua yksittäisen ihmisen tilanteeseen, mutta valitettavaa on, että joidenkin kohdalla se työ ei kanna pitkälle, Anna-Maria Räisänen sanoo.

Vankilasta vapautuvan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen siirtyy kunnan vastuulle heti, kun vankilan ovat sulkeutuvat.

Räisäsen mukaan kunnissa huolehditaan näistä asioista vaihtelevasti.

– On kuntia, joissa vankilasta vapautuneille on sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia, ja on kuntia, joissa nämä asiat on hoidettu huonommin.

Minna Akimo