Kolumnit Uutiset

Jälkiviisastelua Kreikan tukipaketeista

Euromaiden tukipaketeilla pelastettiin saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset pankit, ei Kreikkaa.

Asiassa ei ole mitään uutta ja ihmeellistä.

Parrasvaloihin tapaus nousi, kun ESMT European School of Management and Technology -yliopisto julkaisi selvityksen Kreikan kahdesta ensimmäisestä tukipaketista.

Yli 200 miljardin tuesta vain alle kymmenen miljardia meni Kreikan valtiolle. Lopuilla maksettiin Kreikan lainoja ranskalaisille, saksalaisille ja brittiläisille pankeille.

Populisti huusivat jo kuusi vuotta sitten, että emme hyväksy miljardivoittoja tehneiden pankkien pelastamista. Äkkiseltään tuo kuulostaa ihan järkevältä arvostelulta.

Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Kyllähän siinä autettiin Kreikkaakin. Ilman lainojen hoitoa maa olisi mennyt konkurssiin. Konkurssista eivät olisi kärsineet vain kreikkalaiset. Vararikko olisi heittänyt synkän varjon koko euroalueen ylle.

Kreikkaa lainottaneet pankit olisivat menneet nurin ja aiheuttaneet luottolaman. Näin ainakin monet asiantuntijat yleisesti arvioivat, eikä arvioita ole myöhemminkään kumottu.

Toisessa vaakakupissa painoivat poliittiset vaikuttimet. Ko. maiden johtajat olivat jo kertaalleen joutuneet pelastamaan pankkeja veronmaksajien piikkiin. Toinen kerta olisi nostanut vastalauseiden myrskyn ja vahvistanut populistien suosiota.

Liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan silloin presidentti Nicolas Sarkozy pelastivat nahkansa. Riepoteltavaksi joutui EU.

Sopimuksen mukaan kunkin jäsenmaan piti itse hoitaa pankkien vastuut ja valvonnat. Ko. maiden pankkikriisi vaihtui unionin kriisiksi.

Kriisin hoito meni alusta asti vikaraiteille. Kreikan lainoja olisi pitänyt heti leikata sellaiselle tasolle, että talouskasvu olisi mahdollistunut.

Muun muassa IMF pitää Kreikan selviytymisen ainoana mahdollisuutena velkojen leikkaamista. Nykymenolla maata pidetään vuosikymmeniä löysässä hirressä ja kreikkalaisia yhä pahanevassa kurimuksessa.

Talousasiantuntijat ovat IMF:n kannalla. Poliittisen rohkeuden puute estää kuitenkin leikkaukset. Pelätään EU-vastaisuuden ja nationalismin kasvua.

Esimerkkinä populismista käy perussuomalaisten ryhmänjohtajan Sampo Terhon riekkuminen.

Hän piti käsittämättömänä tukirahojen valumista pankeille. Oliko vaihtoehtoja? Sen Terho jätti pohtimatta.