Uutiset

Jälkiviisaus ei ole realismia Irakissa

”Realismi” on se sana, jota Irakin tilanteen pohtijat maailmalla ovat jo pitkään pyöritelleet. Mikä on realistinen aika, jonka kuluessa Yhdysvallat saa joukkonsa pois Irakista? Onko realistista odottaa Irakin vajoavan sisällissotaan tai peräti maan hajoavan kolmeen erilliseen valtioon? Onko Yhdysvalloilla enää olemassa realistisia tavoitteita Irakissa, siis muita kuin sellaisia tulevaisuudenkuvia, jotka maailmalla voidaan tulkita supervallan tappioksi?

Kunniallisen vetäytymisen pohtiminen ei ole realismia niin kauan kuin Lähi-idässä ei vallitse vapaus, presidentti George Bush julisti uhmakkaasti hiljattain vieraillessaan Ammanissa, Jordaniassa, tapaamassa Irakin pääministeriä Nuri al-Malikia.

Bushin uhmalta vei kuitenkin pohjaa se, ettei hän voinut tavata Irakin pääministeriä Irakin pääkaupungissa, ei edes Irakin maaperällä. Niin sekaisin maa tällä hetkellä on. Realismia – taas se sana – oli järjestää tapaaminen maan rajojen ulkopuolella.

Kauan odotettu Yhdysvaltain entisen ulkoministerin James Bakerin johtaman komitean raportti Irakin tilanteesta ei tuulentupia rakentele. Tilanne on vakava ja huononemaan päin, se tiivistää heti ensimmäisillä riveillään.

Raportin kymmeniin ehdotuksiin kuuluu muun muassa neuvottelujen käynnistäminen Syyrian ja Iranin kanssa Irakin solmujen aukaisemiseksi. Suositus on nykyhallinnolle karvas pala nieltäväksi. Varsinkin oman ydinaseen rakentamisesta epäillyn Iranin kanssa puhevälit ovat olleet poikki jo pitkään, onpa julkisuudessa jo spekuloitu mahdollisen USA:n Iraniin kohdistaman aseellisen hyökkäyksenkin kulkua.

Bakerin komitean raportti ei edes puhu voiton mahdollisuudesta Irakissa vaan juuri tuosta ”kunniallisen vetäytymisen” ajatuksesta, jota presidentti Bush taannoin niin tylysti kommentoi.

Komitean raportin voi lukea presidentti Bushin koko Irakin-politiikan tuomiona, ja niin se on voitonriemuisesti tulkittukin niissä piireissä, joissa tuota politiikkaa on jo aiemminkin vastustettu. Raportin tarjoamat ratkaisun avaimet kuitenkin hukataan, jos sitä käytetään pelkkänä poliittisena lyömäaseena ja jälkiviisastelun oikeuttajana.

Korkean poliittisen hinnan Bush on jo maksanut Irakin sodasta, ja laskua siitä saattaa langeta vielä tulevissakin vaaleissa hänen puolueelleen. Irakin, irakilaisten ja maassa olevien amerikkalaissotilaiden kannalta on kuitenkin tärkeintä löytää ratkaisut, joiden hintana on mahdollisimman pieni määrä ihmishenkiä.

Bakerin komitean raportin julkistaminen voi olla ratkaiseva käänne Irakin sodassa, jos sen ehdotuksiin tartutaan. Ensimmäiset viestit Valkoisesta talosta olivatkin rohkaisevia, kun presidentin edustaja ilmoitti, että Bush saattaa vuoden loppuun mennessä ilmoittaa uusista avauksista Irakin-politiikassa.

Irak on niin sekasortoisessa tilassa, että jokaista toivon pilkahdusta kohti on tarjolla useita kauhuskenaarioita. Bakerin raportti tarjoaa sen toivon pilkahduksen, ja siihen uskominen on nyt realismia.