Uutiset

Jälleen liikuttiin harmaalla alueella

Hämeenlinna 15.1.2005

Perin kiusalliseksi jo ajat sitten erityisesti Suojelupoliisille paisunut suurlähettiläs Alpo Rusin juttu sai jälleen uuden käänteen. Tällä kertaa haetaan, myös poliisin voimin, Rusiin kohdistuneista vakoiluepäilystä vuotanutta henkilöä. Sähköä syntyi poikkeuksellisen paljon sen jälkeen, kun tapaukseen liittyi entisen kokoomusjohtajan ja sisäministerin Ville Itälän nimi. Tähän mennessä on paljastanut, että Itälä kertoi Rusin-vuotojutusta keskustan silloiselle puheenjohtajalle Esko Aholle.

Vuodossa keskipisteeksi joutunut nykyinen europarlamentaarikko Itälä perustelee kertomisiaan Aholle reilun pelin hengellä. Tyhjän päällä selitys ei lepää. Rusi oli nousemassa keskustan kansanedustajaehdokkaaksi ja juuri tässä mielessä on ymmärrettävää, että Itälä halusi pitää Ahon ajan tasalla. Itälä olisi toiminut lähes raukkamaisesti, jos hän olisi odottanut kaikessa rauhassa, sivusta seuraten, keskustan ajavan Stasi-miinaan.

Ville Itälää ei epäillä rikoksesta. Kokonaan toinen asia on sitten se, mitä vuotojutussa tästä eteenpäin tapahtuu. Muutamat oikeusoppineet epäilevät Itälän rikkoneen lakia, osa on toista mieltä. Kysymys onkin viime kädessä lakien tulkinnasta. Asia kokonaisuudessaan on hyvissä käsissä, sillä sitä tutkii eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio, jota Rusi pyysi selittämään Stasi-juttua.

Rusi-vuodossa on hieman samoja piirteitä kuin politiikkaa perin pohjin ravistelleessa ja pääministeri Anneli Jäätteenmäen johtaneessa Irak-skandaalissa. Myös Rusi-tapauksen yhteydessä on pakko kysyä mitä tietoja varsinkin keskeisen puolueen oppositiojohtajan on oikeus saada. Harmaalla alueelle ei liikkunut pelkästään Itälä, sillä keskustajohto sai tietoa Rusin tapauksesta myös muista lähteistä.

Suomalaisten silmissä vuotojutun täytyy näyttää kummalliselta. Kukaan ei oikein tunnu tietävän, kuka sai kertoa kenellä ja mitä – vai saiko kukaan. Tieto joka tapauksessa Rusin lopulta perättömäksi todetusta Stasi-yhteyksistä levisi ja viimein aina julkisuuteen asti. Ja kun näin kävi, Rusin maine rähjääntyi pysyvästi. Kansa varmasti kysyy, vaikka tästä tuskin on kyse, harrastetaanko maan johdossakin juoruilua salassapidettävillä asioilla.

Jossittelu on kovin turhaa, mutta paikallaan on silti pohtia, olisiko mikään voima voinut pitää Rusin tapausta salassa. Jo lähtökohta oli vaarallisen herkullinen: Alpo Rusi, värikäs persoona, toimi aikanaan presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana.

Ovatko maan johtavat poliitikot aivan varmasti perillä salassapitoa koskevista lakipykälistä, niiden tulkinnoista ja muista määräyksistä? Kysymykseen olisi hyvä löytää tarkka vastaus ja jos aihetta ilmenee, poliitikkojen koulutusta on yksinkertaisesti lisättävä.

Kaikkein tukalimmassa asemassa Rusi-jutussa ei kuitenkaan ole Itälä vaan Supo ja sen hyllytetty johtaja Seppo Nevala.