Uutiset

Jana soi voimalla kuulaasti

Kun Jana värittää torstaina tunnelmaa Metropolissa, on ilmassa lähihistorian lehtien havinaa. Edellinen esiintyminen viime keväänä samaisessa ravintolassa varmisti orkesterille levytyssopimuksen.

Oli kuulijana levy-yhtiökiho tai keikkayleisö, Jana pyrkii ihon alle tunteilla.

– Positiivisia ja myöskin kaihoisia tunteita. Mutta oli tunne mikä tahansa, niin vahvoja sellaisia. Vyörytystä aika laajalla rintamalla, lupaa bändin laulaja-kitaristi Jana Överlund.

Jana ei ole viime aikoina päässyt kotiutumaan keikkabussiin. Single Pauliina julkaistiin marraskuussa ja tähtäin on ensi syksyssä, jolloin debyyttialbumin on määrä ilmestyä.

– Mennään rauhassa eteenpäin. Nyt ei ole tarkoituskaan painaa hulluna, kommentoi keikkatahtia viulisti Panu-Ilari Mikkola.

Single asettui radioaalloille

Pauliina on onnistunut kietomaan radioaallot pikkurillinsä ympärille. YleX:ssä ja YleQ:ssa biisi on ollut naulattuna soittolistoille, listasijoituksia se on napsinut Rockhits Top 30:ssä, SuomiPOP Top 30:ssä ja Suomen virallisella singlelistalla.

Bändille singlen saama vastaanotto on luonnollisesti ollut miellyttävä yllätys, joka tosin toistaiseksi on hivellyt vain itsetuntoa, ei pankkitilejä. Gramex- ja Teostokorvaukset liikkuvat pitkällä viiveellä.

– Samalla tavalla mennään kuin aina ennenkin. Laskeskellaan pennosia, että saadaan keikka vedettyä sillä tavalla, ettei jouduta itse maksamaan siitä, naureskelee Överlund.

Singlen tuotti Risto Asikainen, mies muun muassa Nylon Beatin ja Jope Ruonansuun menestyksen takaa. Jana on saanut tuta, että musiikkipiireissä tuottajaltakin vaaditaan uskottavuutta, joka on ainakin kurkannut kadulle, vaikkei siellä rypisikään.

– Ei me otettu Asikaista sen takia, että tehdään seinälle tilaa kultalevylle. Otettiin semmoinen tuottaja, joka vääntää niitä nappuloita samaan suuntaan kuin itse olisi vääntänyt. Se on tosi musikaalinen heppu ja oli heti jujuissa mukana, Överlund kertoo.

Miehet liikkuu, Jana pysyy

Janaa on sitten vuoden 2003 syntymänsä tituleerattu hämeenlinnalaiseksi bändiksi. Viime syksynä verta sekoitettiin yhdellä helsinkiläisellä muusikolla, kosketinsoittaja Vili Ollilalla.

Liikettä on tapahtunut myös paikallisten kesken. Basisti Kalle Penttilä keskittyy nyt Teuvo-musikaaliin ja muihin projekteihin, ja bändin multi-instrumentalisteista Mika Latvala soittaa tätä nykyä bassoa.

Ja ettei kuvio näyttäisi liian yksinkertaiselta, kuullaan keikkakokoonpanossa basson varressa Aleksi Aromaata, sillä Latvala on parhaillaan New Yorkissa flyygeliteknikon opissa.

Överlund itse musisoi aikoinaan Helmessä, jonka Juha Itkonen julkaisi viime syksynä Hämeenlinnan rockympyröistä liikkeelle lähteneen romaanin Anna minun rakastaa enemmän. Laulaja ei halua sementoida Itkosen fiktiota oikeisiin ihmisiin ja kaupungin todellisuuteen, mutta…

– Siitä löytyy paljon tunnistettavia asioita, henkilöitä ja paikkoja, mutta ei ole ehkä mun asia kertoa niistä. Oli kuitenkin ihan uusi ulottuvuus lukea kirjaa, josta pystyi spottailemaan tuttuja juttuja. Vielä kun Juha kirjoittaa niin loistavasti.

Kaupungissa virkoamisen merkkejä

Hämeenlinnan musiikillinen nykytodellisuus kirvoittaa Janassa sekä kehuja että kitinää. Parina viime vuonna kaupungissa on järjestetty klubeja ja esiintymismahdollisuuksia pienemmillekin bändeille.

– Se on tosi hieno homma, että on aktiivisia ihmisiä, jotka järjestää pyyteettömästi tapahtumia ja keikkoja. Ja on tullut Wanaja Festival. Tosin treenikämppäpuoli on aika retuperällä. Mekin vielä pari vuotta sitten treenattiin paikassa, jossa piti pyytää viulistia siirtämään jousta, että löysi tilaa omalle kitaranvarrelle, naureskelee Överlund. (HäSa)

Päivän lehti

29.5.2020