Jari Aarniolle elinkautinen murhasta, jonka aikana hän ei ollut tekopaikalla – Ex-jengipomo Keijo Vilhusen syyte palkkamurhasta hylättiin

Helsingin huumepoliisin entinen päällikkö Jari Aarnio tuomittiin Helsingin käräjäoikeudessa elinkautiseen vankeuteen vuonna 2003 tehdystä murhasta.

Kyse on niin sanotusta epävarsinaisesta laiminlyöntirikoksesta, johon syyllistyvä henkilö ei täyttänyt velvollisuuttaan, joka kuuluu henkilölle esimerkiksi viran takia.

Rikostoverinsa kavaltanut turkkilaistaustainen Volkan Ünsal palkkamurhattiin Helsingin Vuosaaressa syksyllä 2003.

Käräjäoikeuden mukaan Aarnio ei varoittanut Ünsalia tai kertonut palkkamurhasuunnitelmasta muille poliiseille, vaikka hän on tiennyt murhasuunnitelmasta ennalta.

– Aarnio ei ole vastuuasemassaan ryhtynyt minkäänlaisiin toimiin, joilla hän olisi voinut estää henkirikoksen. Aarnio on voinut pitää varsin todennäköisenä sitä, että Ünsal surmataan suunnitelman mukaisesti, jos hän ei ryhdy toimenpiteisiin, käräjäoikeuden tiedotteessa todetaan.

Oikeuden mukaan vastuu murhan estämisestä on ollut yksin Aarniolla, koska hän ei kertonut tiedoistaan muille poliiseille.

– Aarniolla on siten ollut erityinen oikeudellinen velvollisuus estää Ünsalin henkirikos, oikeus toteaa.

Palkkamurhasta on tuomittu aiemmin elinkautisiin kolme suomalaista murhan tekemisestä ja ruotsalainen murhan tilaaja murhaan yllytyksestä.

Vilhunen syytteessä puutteellinen näyttö

Käräjäoikeus hylkäsi entisen jengipomo Keijo Vilhusen murhasyytteen puutteellisen näytön vuoksi.

– Asiassa on Vilhusen osalta jäänyt näyttämättä, että tämä olisi yhdessä murhasta aikaisemmin tuomittujen henkilöiden kanssa tappanut Ünsalin tai osallistunut avunantajana päärikokseen, oikeus katsoo tiedotteen mukaan.

riittämätön ja osittain Vilhusen esittämä vaihtoehtoinen tapahtumainkulku on ollut mahdollinen ja siinä

määrin uskottava, että hänen syyllisyydestään on jäänyt varteenotettava epäily.

Vilhusen oikeudessa esittämä kertomus murhaa koskevista tapahtumista on oikeuden mukaan ollut mahdollinen ja “siinä määrin uskottava, että hänen syyllisyydestään on jäänyt varteenotettava epäily”.

Vilhunen ja Aarnio kiistivät rikokset.

Oikeus: Aarniolla “suojeluvastuu” Ünsalin hengestä

Asiassa on ollut oikeuden mukaan ratkaistavana ensinnäkin näyttökysymys syytteessä kuvatusta tapahtumainkulusta.

Kysymys on ollut lisäksi siitä, onko Aarniolla ollut velvollisuus estää Ünsaliin kohdistunut henkirikos ja onko Aarnio laiminlyönyt tällaisen velvollisuutensa.

Oikeus punnitsi myös sitä, onko Aarnion menettely ollut tahallista, ja olisiko Aarnio voinut ylipäänsä estää Ünsalin henkirikoksen.

– Aarnio on ryhtynyt virassaan toteuttamaan sellaisia aktiivisia toimia [epäiltyjen telekuuntelu ja tarkkailu], joiden perusteella hänen on katsottava ottaneen Ünsaliin kohdistuneen henkirikoksen estäminen omaksi tehtäväkseen, oikeus toteaa.

Oikeus katsoo, että Aarniolle on menettelynsä johdosta syntynyt suojeluvastuu Ünsalin hengestä Aarnion tietämään henkirikossuunnitelmaan nähden.

Aarnion ja Vilhusen kertomukset rajusti poikkeavia

Syyttäjä sanoi oikeuskäsittelyn alkaessa, että Aarnio on saanut tietoja murhasuunnitelmasta muun muassa tietolähdetoiminnan kautta.

– Pystymme mielestämme osoittamaan sen, että Aarnio on tiennyt yksityiskohtaisesti murhan olevan tuloillaan, ja asemassaan hänellä on ollut paljonkin keinoja sen estämiseen. Hän ei ole tehnyt mitään, valtionsyyttäjä Mikko Männikkö sanoi.

Oikeudessa Vilhusen ja Aarnion kertomukset murhaa edeltävistä tapahtumista poikkesivat toisistaan rajusti.

Kirjallisissa vastauksissa Vilhunen kertoi saaneensa tietää Ünsalin murhasta, välittäneensä tietonsa Aarniolle ja odottaneensa sen käynnistävän massiivisen poliisioperaation, jossa tekijät otetaan kiinni ennen murhaa.

Aarnion puolustuksen mukaan asiasta on liikkunut Helsingin poliisissa huhuja, mutta Aarniolla ei ollut sellaisia tietoja, joiden avulla hän olisi kyennyt estämään murhan.

Taustalla Arlandan raharyöstö

Syksyllä 2003 Helsingissä palkkamurhattu Ünsal oli kertonut poliisille Tukholman Arlandan lentokentällä vuonna 2002 tapahtuneesta rahakuljetusryöstöstä ja ottanut osan saaliista.

Apulaisvaltakunnansyyttäjä nosti–helmikuussa syytteet Aarniota ja Vilhusta vastaan uuden esitutkinnan perusteella.

Esitutkinta aloitettiin vuonna 2015 sen jälkeen, kun murhasta aiemmin tuomitut henkilöt kertoivat poliisille lisätietoja tapauksesta.

Lain mukaan Aarniolla olisi ollut velvollisuus poliisina estää tietoonsa tuleva rikos. Hän oli Ünsalin murhan aikaan Helsingin huumepoliisin päällikkö.

United Brotherhood -rikollisjärjestön ex-johtajan Keijo Vilhusen epäiltiin osallistuneen murhan toimeenpanoon, jälkien peittelyyn ja palkkion maksun suunnittelemiseen ja järjestelemiseen.