Uutiset

Järjestelmää ei voi nyt rukata

Tuponeuvottelujen aloittamisessa otettiin maanantaina askel eteenpäin, kun sekä maan suurin palkansaajien etujärjestö SAK että toimihenkilöjärjestö STTK ilmoittivat olevansa valmiita käynnistämään keskustelut tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta. Tupo on heikossa myötätuulessa siitäkin huolimatta, että Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n työmarkkinajohtaja Seppo Risti edelleen katsoo, ettei koossa ole edellytyksiä edes tupoa koskevien neuvottelujen aloittamiseksi. Riski otti jo viime viikolla tupoon tiukan kannan ja hän aikoo pitää linjastaan kiinni.

Käynnissä on näytelmä sen rinnalla, että tuloratkaisulla on keskeinen vaikutus talouden kasvuun ja tätä kautta myös työllisyyskehitykseen. Ay-puoli ja työnantajat EK:n johdolla hakevat neuvotteluasetelmia. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että tässä vaiheessa EK:n tärkeä päämäärä on paineen kasvattaminen. Samalla EK on ottanut riskin: nykyisillä nuoteilla soitettaessa se uhkaa leimautua julkisuuspelissä riitelijäksi, joka ei edes halua neuvotella palkansaajien kanssa. Kenties EK on laskenut, että sillä on varaa pudota tähänkin kuoppaan.

Tähän mennessä tupopelissä ei ole tapahtunut mitään poikkeavaa. Jokaista palkkoja ja työehtoja koskevaa neuvottelukierrosta on ryyditetty kovilla puheilla ja suoranaisella uholla. Niitä ovat seuranneet katkeilevat, poukkoilevat ja aikatauluttomat neuvottelut sekä vihdoin sovinto, jota osapuolet ovat kiitelleet vähintään siedettäväksi.

On toki mahdollista, että EK haluaa johtaa suomalaisen työmarkkinasysteemin aivan uuteen aikaan. Tähän viittaa myös SAK:n arvelu siitä, että EK:n päämäärä on päästä kokonaan irti kolmikantaan rakentuvasta yhteiskunta- ja työmarkkinapolitiikasta. Ajatus ei ole lainkaan vieras muissakaan palkansaajien etujärjestöissä.

On aivan välttämätöntä pohtia, onko kolmikantayhteistyön jatkaminen paikallaan 2000-luvun globaalistuvassa maailmassa. Ei kolmikantaakaan voi ottaa itsestäänselvyytenä! Ajankohta järjestelmän uudistamiseksi tai hautaamiseksi on kuitenkin täysin väärä. Halutaan sitä tai ei, palkoista ja työehdoista on löydettävä ensin ratkaisu ja vasta sitten on ryhdyttävä rukkaamaan neuvottelujärjestelmää. Langat karkaavat helposti kaikkien käsistä ja lopputulos voi olla hätkähdyttävän huono, jos tuposysteemiä ryhdytään romuttamaan väärään aikaan.

Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) puolustaa tupoa ja kolmikantayhteistyötä. Hallituksen aseman ja toimintaedellytysten turvaamiseksi Vanhasella ei ole vaihtoehtoja. Hallitus, ja varsinkin valtiovarainministeri Antti Kalliomäki (sd.), joutuu ottamaan vastaan kipeän iskun, jos Seppo Riskin sana pitää loppuun asti ja tuponeuvotteluja ei edes aloiteta.

Laajasti katsoen voi viileästi kysyä, meneekö Suomella kaikesta nurinasta huolimatta sittenkin niin hyvin, että maalla on varaa suureen ja kaikkea muuta kuin hyvään johtavaan työmarkkinakriisiin.