Uutiset

Järjestöt vaativat, että perheväkivallan sovittelusta pitää luopua – Uhri voi olla sovittelussa painostettuna

Työryhmä pohtii parhaillaan lähisuhdeväkivallan sovittelua ja sen mahdollista rajaamista. Jos väkivalta on ollut toistuvaa tai erityisen rajua, sovittelu ei ole ratkaisu. Ongelmana on myös, että väkivaltarikoksesta ei nosteta syytettä.
Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk.) mielestä Suomi huijaa itseään rankasti, jos arvellaan, että lähisuhdeväkivalta liittyy vain maahanmuuttajaväestöön. Noin 130 000 suomalaista on kokenut parisuhdeväkivaltaa viimeisen vuoden aikana.

Sovittelu ei ole osoittautunut mielekkääksi tavaksi ratkaista perheväkivaltaa etenkään, jos väkivalta on ollut toistuvaa. Muun muassa Naisjärjestöjen keskusliitto, Ensi- ja turvakotien liitto ja Kriisikeskus Monika vaativat, että sovittelusta pitäisi lähisuhdeväkivallassa kokonaan luopua.

– Työryhmä on selvittämässä lähisuhdeväkivallan sovittelun nykyistä tilannetta. Pitäisikö siitä luopua ja jos ei luovuta kokonaan, mitä pitäisi kehittää.

Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) ja sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) ovat myös pian nimittämässä selvitysryhmän pohtimaan, miten lähisuhdeväkivallan ehkäisyn ja siihen puuttumisen parhaat käytännöt saadaan levitettyä uusissa sote-maakunnissa. Jo tällä vaalikaudella valmistellaan pohja, miten esimerkiksi sovittelua ja lähestymiskieltoa pitäisi laeissa muuttaa.

– Suomi on lähes kaikilla mittareilla maailman turvallisimpia maita. Lähisuhdeväkivalta on poikkeus. Suomessa on Euroopan toiseksi vaarallisimmat perheet. Emme voi hyväksyä sitä vuodesta toiseen, sisäministeri Mykkänen sanoi.

Ministerit kutsuivat torstaina saman pöydän ääreen järjestöjä, jotka toimivat perheväkivallan uhrien, tekijöiden ja perheenjäsenten auttamiseksi.

Joka puolella maata ei ole tukipalveluita hyvin saatavilla

Sovittelun ongelmana on, että se ei usein katkaise väkivallan kierrettä. Uhreille ei ole aina edes esitetty muuta vaihtoehtoa kuin sovittelua.

– Kun viranomainen suosittelee sovittelua, uhrin on usein vaikea kieltäytyä siitä. Hän on alistetussa asemassa ja hänet on voitu painostaa sovitteluun, Riitta Särkelä Ensi- ja turvakotien liitosta kertoi.

Poliisitarkastaja Pekka Heikkinen Poliisihallituksesta näkee sovittelussa hyviäkin puolia. Sen kautta päästään auttamaan myös lähipiiriä ja ihmisiä saadaan ohjattua tukipalveluihin. Sisäministeri arvioi, että sovittelu voi tietyissä tilanteissa toimia, mutta sen käyttöä pitää rajata.

Perheväkivaltatyössä on 2010 alkaen tuloksellisesti käytetty MARAK-toimintamallia eli moniammatillista riskinarviointia. Asiakkaan kanssa täytetään lomake, jolla arvioidaan hänen joutumistaan uudelleen perheväkivallan uhriksi. Asiakkaan suostumuksella moniammatillinen tiimi alkaa pohtia, miten turvallisuutta parannetaan.

Muun muassa turvakodit, poliisi, sosiaalityö ja rikosuhripäivystys ohjaavat asiakkaita MARAKiin, joka on käytössä 36 paikkakunnalla.

Nykyisin ongelma on, että apua on saatavilla hyvin vaihtelevasti eri puolilla maata. Eli jos palveluita ei ole saatavilla lähellä, mihin apua tarvitseva ihminen ohjataan. THL:ssä on myös pilottihanke, jolla poliiseja ja sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia koulutetaan verkkokoulutuksella ottamaan perheväkivalta puheeksi.

Minitseri Saarikko korosti, että on tärkeää, että myös väkivaltaan syyllistynyttä perheenjäsentä autetaan. Muuten väkivalta voi jatkua.

Sovittelu

Laki sovittelusta tuli voimaan joulukuussa 2005.

Yleistyi 2011 jälkeen, jolloin lievästä pahoinpitelystä tuli virallisen syytteen alainen rikos. Poliisi voi siis tutkia ja syyttäjä syyttää, vaikka asianomistaja ei vaadikaan rangaistusta.

Viime vuonna 2 300 sovittelualoitetta. Kaikki eivät johda sovitteluun.

Valtakunnallisesta koordinoinnista vastaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Sovittelua ei ollut tarkoitus käyttää, jos väkivalta on ollut toistuvaa ja rajua. Siihen on päädytty liian helposti.

Johtaa usein syyttämättä jättämisiin.