Kolumnit Uutiset

Järjetöntä

Muistatteko vielä, miten kiukkuisia olitte kaksi viikkoa sitten? Vuorokaudestanne oli taas yhtäkkiä varastettu tunti. Aamu valkeni liian aikaisin, pari kolme päivää heräsitte mielestänne reporankoina. Veikkaan, että moni tämän kolumnin lukijoistakin allekirjoitti kansalaisaloitteen, jossa vaaditaan kesäajasta luopumista.

Mitä järkeä on veivata kelloa edestakaisin? Kun kysymys esitetään näin, vastauskin on selvä. Facebook-päivityksistä päätellen mitään kesäaikaa absurdimpaa ei maailmasta ollut mahdollista edes löytää.

Asiaa voi kuitenkin lähestyä myös toisesta kulmasta. Daylight Saving Time, kesäajan englanninkielinen termi, kiteyttää ajatuksen kellojen siirtämisen takana. Tarkoituksena on ajoittaa valoisa tunti ennemmin iltaan kuin aamuyöhön, toisin sanoen vuorokaudenaikaan, jolloin ihmisten enemmistö on hereillä. 

Keskikesällä Suomessa ero voi toki tuntua merkityksettömältä. (En tosin ole koskaan kuullut kenestäkään, joka juhannusaattona kiroaisi pitkän kesäillan ihanuutta.) Viimeistään syys- ja lokakuussa iltaisin pidempään viipyvä valo tulee kuitenkin tarpeeseen. 

Kysymyksen asettelulla on väliä. Kuinka moni kansalainen olisi allekirjoittanut aloitteen, jossa Suomeen vaaditaan syksylläkin varhemmin laskeutuvaa pimeää? Väitän, ettei ainakaan yhtä moni. Juuri sellainen kansalaisaloite kesäajasta luopumisesta kuitenkin on. 

Sama logiikka tai logiikan puute näkyy myös suhtautumisessa kesäaikaa painavampiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. On helpompaa nähdä asiat järjettöminä kuin miettiä niiden mahdollista järkeä. On tyydyttävämpää ajatella vain yksi ajatus kuin kaksi keskenään mahdollisesti ristiriitaista. Omakohtaiset vaikutukset lyhyellä tähtäimellä on aina helpompi havaita kuin suurempi kuva. 

Näin ajatellen Euroopan unioni on kurkkujen käyryyttä säätelevä byrokratian linnake eikä maailmanhistorian ehkä onnistunein rauhanprojekti. 

Ehdotukset kodinhoidontuen vähittäisestä leikkaamisesta taas ovat törkeää puuttumista perheiden valinnanvapauteen eivätkä yrityksiä vaalia hyvinvointivaltion rahoitusta ja parantaa naisten asemaa työmarkkinoilla. Tolkutonta! Kuka tällaista keksii? Sama eliitti, joka pistää meidät kääntelemään kellojamme! Saamari soikoon, haluan takaisin sen minulta varastetun tunnin! 

Vaiettu totuus on, että se annetaankin takaisin. Se on vain lainassa ja palautetaan meille lokakuun lopussa, tuossa vuodenkierron aina niin riemukkaassa kohdassa, jossa pääsemme viimein eroon kauheasta kesäajasta ja siirrymme vaiheeseen, jolloin jo työpaikalta poistuessa on sysimustaa. 

Silloin harva kesäajan vastustaja kuitenkaan iloitsee. Päinvastoin, he valittavat talven kamalaa pimeää ja unohtavat, että ilman kesäaikaa olisimme laskeutuneet siihen jo viikkoja aikaisemmin.

 Niin toimii ihmisen mieli, keskittyy aina vain käsillä olevaan ongelmaan. 

 

Kirjoittaja on kirjailija, Helsinki.