Uutiset

Järkisyyt eivät riitä kuntaliitoksiin

Kuntaliitoksia perustellaan yleensä järkisyillä. Järkisyyt riittävät kuitenkin harvoin siihen, että enemmistö liitoskunnissa asuvista liputtaisi liitoksen puolesta.

Hyvä esimerkki tästä on Päijät-Häme. Selvitysmieheksi pestattu Osmo Soininvaara luonnosteli urbaanin suur-Lahden, jossa palvelut tuotetaan tehokkaasti ja tasokkaasti alhaisellakin veroprosentilla. Luonnoksella painotettiin myös Lahden houkuttavuuden kasvua, kilpailukyvyn parantumista ja muuttovoiton vahvistumista pääkaupunkiseudulta.

Soininvaaran visioiden toteutumisesta ei niinkään käyty keskustelua yhdeksässä liitosta pohtineessa ympäristökunnassa. Enemmänkin kuntalaisia pohditutti Soininvaaran muutamat lausahdukset ja se, että idea liitoksesta lähti Lahdesta ja ohjausryhmässä kuului enemmän isännän, Lahden, kuin ympäristökuntien ääni.

Erityisesti Soininvaaran luonnehdinta Heinolasta rollaattorikaupunkina ärsytti monia heinolalaisia. Sitä Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki (kok.) piti jopa merkittävänä syynä liitoksen kannalta tylyyn kansanäänestystuloksen.

Peräti 80 prosenttia heinolalaisista vastasi ei yhdeksän kunnan liitokselle. Lähes yhtä tylyjä äänestystuloksia saatiin muistakin kunnista.

Kansanäänestys oli vain neuvoa antava. Näin selvien tulosten jälkeen päätökset valtuustoissa ovat enää läpihuutojuttuja. Liitoksia ei synny.

Lahden ympäristökunnissa ilo oli äänestystuloksen jälkeen ylimmillään. Kuntalaisten tahdonilmaus antoi riittävän selkeän viestin valtuutetuille.

Pitkään ei tällaisista tahdonilmauksista kannata riemuita. Kuntien hoivamenot kasvavat lähivuosina jyrkästi tuloja enemmän. Edessä on verojen ja muiden taksojen korotuksia, leikkauksia, lomautuksia ja palveluiden näivettymisiä.

Suurempiin kuntayksiköihin siirtyminen luo edellytyksiä tuottavuuden nostamiseen ja mahdollistaa resurssien suuntaamisen hallinnosta ja seinien ylläpidosta palveluihin.

Suomessa on 342 kuntaa. Puolet pienemmällä määrällä tultaisiin vallan hyvin toimeen. Valtion antamat porkkanat eivät kuitenkaan houkuta riittävästi liitoksiin. Seuraavaksi onkin jo kepin vuoro.

Pienten kuntien olemassaoloa perustellaan yleensä lähidemokratialla eli jos pieni kunta liittyy suureen, sen alueen ääni ei enää kuulu päätöksissä. Tämäkin on totta. Pitää kuitenkin muistaa mitalin toinen puoli. Hyvin moni pieni kunta on nytkin tilanteessa, jossa joutuu käyttämään yli 90 prosenttia varoistaan lakisääteisiin menoihin. Omia valintoja ei ole mahdollisuus tehdä.

Kun sitten haetaan kustannussäästöjä kuntayhtymillä, päätöksenteko etääntyy entistä enemmän, vastuut hämärtyvät ja hallinnointi ja byrokratia lisääntyvät.

Suurissa kunnissa valtuutettujen valintaa voitaisiin muuttaa niin, että kullakin kaupunginosalla olisi valtuustossa oma edustus.

Päivän lehti

24.1.2020