Uutiset

Jasser Arafat oli ihailtu ja vihattu

Palestiinalaisjohtaja Jasser Arafatin kuolemaan ranskalaisessa sotilassairaalassa johtanut sairastuminen oli kuin hänen elämänsä: täynnä ristiriitaisuuksia, epävarmuutta ja yllätyksiä.

Arafatin syntymäpaikasta on kahdenlaista tietoa. Itse hän kertoi syntyneensä Jerusalemissa, jonne toivoi tulevansa myös haudatuksi. Syntymäpaikaksi mainitaan myös Kairo, jossa pidetään tänään Arafatin hautajaiset sotilaallisin kunnianosoituksin.

Jerusalemia koskeva toivekin otettiin huomioon. Arafatin hautapaikka on hänen päämajansa lähellä Länsirannan Ramallahissa, mutta multa hautapaikalle on tuotu Jerusalemista.

Nobelin rauhanpalkinnolla palkitun rauhantekijän ja palestiinalaisten presidentin asema kansansa johtajana oli kiistaton. Itsenäistä valtiota hänellä ei kuitenkaan ollut, mikä antoi aiheen kysyä, voiko presidentti olla presidentti ilman valtiota. Arafatin henkilöä ja toimintaa koskevat ristiriidat eivät jää siihen.

Kuollessaankin Arafat yllätti: vapaustaistelijan ja terroristijohtajan henkilöhistoria antoi aiheen odottaa väkivaltaista loppua. Sellaista hän ei rauhankehityksen onneksi kuitenkaan joutunut kokemaan.

Kansojen johtajia on tapana ylistää heidän kuolemansa jälkeen. Jasser Arafat ei tee poikkeusta. Hänen vaiheistaan nousee päällimmäiseksi poikkeuksellisen sinnikäs taistelu kansansa aseman ja itsenäisen valtion puolesta.

Kääntöpuolikin on syytä tuoda rehellisesti esiin. Arafat on ollut ihailtu, mutta samalla äärimmäisen vihattu.

PLO järjestöineen toimi 1970-luvulla aktiivisesti kansainvälisen terrorismin yhteistyöverkostossa. Terrorismista tuli järjestäytyneen yhteiskunnan pahin uhka.

PLO:n alajärjestöjen aseellinen toiminta ei ole kohdistunut vain Israelin valtion sotilaallisiin kohteisiin, vaan uhreiksi on joutunut lukematon määrä syyttömiä siviilejä.

Elämänsä loppuvaiheissa Arafat menetti otteensa omistaan ja äärijärjestöjen iskut eivät olleet enää hänen vallassaan.

Israel on kostanut säännönmukaisesti lähes jokaisen palestiinalaisten terrori-iskun. Arafat ei kuoltuaankaan voi väistää vastuutaan myös oman kansansa kärsimyksistä.

Jasser Arafatin suurin virhe oli se, ettei hän osannut luopua vallasta silloin kun ote alkoi lipsua. Arafat oli viimeisinä vuosinaan rauhankehityksen jarru. Hän ei antanut tilaa seuraajilleen, joilla ehkä olisi ollut enemmän kykyä vuoropuheluun. Hänen niskoilleen ei turhaan ole sälytetty vuoden 2000 rauhanponnistelujen epäonnistumista, joka johti palestiinalaisten toiseen kansannousuun.

Arafatin poistumiseen Lähi-idän näyttämöltä oli hyvää aikaa valmistautua. Niin palestiinalaiset kuin Israelin hallituskin saavat lähteä uuteen aikaan lähes puhtaalta pöydältä.

Israelin pääministeri Ariel Sharon sanoi Arafatin kuolemaa käännekohdaksi. Sellainen se onkin parhaassa tapauksessa, mutta vakavia rauhanponnisteluja tarvitaan kaikilta osapuolilta. Ensimmäiseksi katseet kääntyvät, Sharonin lisäksi, uusiin palestiinalaisjohtajiin.

Päivän lehti

31.3.2020