Uutiset

Jätepuuhailua?

Jälleen kerran saamme opetella uuden tavan lajitella biojätteitä.

Vanhasta, kalliiksi käyneestä ja teknisesti toimimattomasta keräysjärjestelmästä tuttu eriväristen muovisäkkien kanssa askartelu loppui ja biojätteille tuodaan omat astiat.

Muovia ja biojätettä ei enää saa sotkea samaan astiaan, mikä tuntuu luontevalta. Maatuvan pussukan voi kääräistä vaikka tästä sanomalehden sivusta.

Biojätteet päätyvät kompostiin, kaatopaikalle menevän jätteen määrä vähenee ja maailma pelastuu. Vai pelastuuko?

Viikonlopun Turun Sanomissa Maailmanpankin ympäristö- ja terveysasiantuntijaksi siirtyvä epidemiologi Mikko Paunio kyseenalaisti Suomen koko jätepolitiikan. Paunio ei säästellyt sanojaan vaan julisti 15 vuotta kestäneen ”jätepuuhailun” täysin epäonnistuneeksi ja kutsui oppia kompostoinnin välttämättömyydestä harhaiseksi.

Epidemiologina Paunio on ennen kaikkea huolissaan terveysriskeistä. Jos hän saisi päättää, ei biojätettä enää kerättäisi erilleen vaan se poltettaisiin muiden jätteiden mukana. Vain lasi ja metalli kannattaisi erotella. Esimerkkimaiksi hän nostaa Ruotsin ja Tanskan, jossa näin jo tehdään.

Jätteiden kompostointi on Paunion mukaan puuhastelua, sillä siitä saatava aines on saastumisvaaran takia kelvotonta. Riski on Paunion mukaan niin suuri, että kaikkea kontaktia ihmisen ja kompostoidunkin biojätteen välillä pitäisi välttää. Useimmiten kompostoitu maa vain ajetaankin kaatopaikan penkkaan. Kuluttaja lajittelee, komposti käsittelee ja lopulta kaikki jätteet päätyvät takaisin yhteen.

Edes pihojen pienet kompostit eivät saa armoa, sillä ne tarjoavat rotille ja niiden levittämille epidemioille loistavat olot.

Paunion sanoilla on painoarvoa, sillä hän on ollut valmistelemassa Sosiaali- ja terveysministeriön ylilääkärinä biojätestrategiaa ja Turun Sanomien mukaan STM on kääntymässä Paunion linjoille.

Trendi kohti jätteenpolttoa on kova ja aihe on herättänyt kiihkeää keskustelua myös Hämeenlinnassa.

Ajatus kaiken jätteen polttamisesta tuntuu erottelu- ja kierrätysinnostuksen jälkeen julmalta. Mutta kannattaako jätteiden erottelemiseksi, lajittelemiseksi ja käsittelemiseksi rakentaa monimutkaisia ja kalliita järjestelmiä, jotka eivät kuitenkaan toimi?

Tärkeintä olisi varmistaa, että enää ei palattaisi sellaiseen vastuuttomuuden aikaan, jossa jokaiseen niemeen ja notkoon perustettiin kaatopaikka, jonne ajettiin surutta aivan kaikkea. Kukaan tuskin tietää, kuinka monen vanhan kaatopaikan uumenissa muhii ympäristöriski.

Jos jätteiden polttamisen hyödyt ovat sen haittoja suurempia, niin miksi sitä ei sitten tehdä jo?

Jätteenkeräys uudistui, mutta ainakaan tämän laiskan kuluttajan taloudessa ei mikään muutu. Kun kompostointia vaativaa jätettä kertyy vain vähän, en vieläkään jaksa kerätä sitä johonkin pussukkaan haisemaan.

Banaaninkuoreni ja kahvinporoni saavat jatkossakin mennä sekajätteen seassa Karanojaa täyttämään. Polttolaitoksessa niistä sentään tulisi kaukolämpöä.

jani suhonen@hameensanomat.fi