Kolumnit Uutiset

Jatkuvan ylittämisen aikakausi

Kaverini totesi viikonloppuna, että maailmassa eletään nyt överiyden ja äärimmäisyyksien aikaa.

Terrori-iskuista uutisoidaan lähes viikoittain, ja politiikassa pelataan kärjistetyillä mielipiteillä. Neutraalit tai edes laimeat mielipiteet ja teot tuntuvat unohtuneen kokonaan.

Kun keskustelussa oli käsitelty brexit, Isis, Trump ja persut, totesi toinen kaverini, että samanlainen asioiden äärimmäisyyksiin vieminen näkyy myös tavallisten ihmisten arjessa. Esimerkkejä löytyi ruohonjuuritasolta monia.

Enää ei käydä kerran viikossa saunalenkillä. Nyt käydään salilla, vähintään neljä kertaa viikossa. Treeniä tukee tiukka ruokavalio, jota on noudatettava ehdoitta.

Enää ei riitä, että harjoittelee omaksi ilokseen pari kertaa viikossa, jos huvittaa. Avainsana on tavoitteellisuus.

Enää ei lomailla vain sukulaisilla ja tehdä kerran vuodessa matkaa aurinkorannoille. Nyt pakataan rinkat ja suunnataan johonkin kauas, mahdollisimman pitkäksi ajaksi.

Lomailusta on tullut kilpavarustelua. Siinä voittaa menemällä riskialttiille alueelle, jossa ei ole aikaisemmin käynyt. Ei riitä viikko rannalla, pitää seikkailla.

Enää ei myöskään taida riittää tavalliset kuvat omasta pärstästä. Tänä kesänä pelastuslaitosta ovat työllistäneet korkeisiin paikkoihin, kuten silloille tai piippuihin kiivenneet selfien ottajat.

Suuri osa sosiaalisen median kanavista perustuu käyttäjien jakamiin valokuviin ja videoihin. Koska kuvatulva on loppumaton, pyrkivät käyttäjät toinen toistaan päräyttävämpiin kuviin.

Keskustellessani mietin suureen ääneen, kuinka raskasta itsensä ja muiden jatkuva ylittäminen on. Taisin jopa sanoa, että se on turhaa. Väitän edelleen olevani tuota mieltä, mutta tajusin itsekin sortuneeni siihen. Alitajuntaisesti, tottakai.

Olen ilmoittautunut syyskuussa järjestettävään tapahtumaan, jossa on tarkoitus kävellä sata kilometriä 24 tunnin aikana.

Realistisesti ajateltuna en usko, että joukkueemme pystyy siihen. Pakko on silti yrittää.

Lokakuussa lähden Lähi-idän instituutin järjestämälle matkalle Kairoon. Joku kysyi, eivätkö mellakat ja EgyptAirin onnettomuus ole saaneet minua pelkäämään.

Totta kai ovat. Sitä vain ei saa myöntää. Jos kävelykykyni säilyy, lähetän Kairosta tarkoin hiotun naamakuvan.

Päivän lehti

6.6.2020