Kolumnit Uutiset

Jättäisinkö huomiseen

”Älä jätä huomiseen sitä minkä voit tehdä jo tänään” oli hokema, jota lapsuuden perheessäni viljeltiin kyllästymiseen asti. Ohjetta käytti oikeana kätenään erityisesti äiti opastaessaan tyttäriään elämää varten.

Totta, se mihin työt ja tekemiset tänään jäävät, ovat taatusti samassa pisteessä aamulla. Valinta tekemisistään on oivallettava ihan omassa päänupissa.

Sen ohella, että kärrään kirkkoon ystävän, jolla ei ole autoa, voisin pestä ja silittää pyykit, puunata lattiat ja järjestellä työpöydän. Kirjoittaa puhtaaksi rästissä olevat jutut, ja kädenkäänteessä pussittaa pakastamista odottavat marjat.

Ehkäpä ehtisin jossain välissä piipahtaa ”lohduttamassa pikku nyytiä”, mennä lukemaan satua kuumeen kellistämälle lapsenlapselle.

Huolenpidostaan muistuttaa myös nelipyöräinen narisuttamalla ikävästi oveaan. Tällä konstilla se tietää pääsevänsä suht’ pikaisesti miehiseen asiantuntijan käsittelyyn sen sijaan, että minä hoitaisin kitinän pelkällä ruokaöljyllä.

Ristiriita omaan päähän syntyy siitä, että juuri tänään on viimeinen mahdollisuus tänä vuonna Hämeenlinnassa mennä mukaan keskiaikaan, piipahtaa ravintolapäivän puitteissa jossain hauskoista teemakahviloista tai itsekkäästi istua iltapäivällä kesäteatterin katsomoon.

Joskus tuntuu kovin vieraalta lukea ikäisistäni, joilla aikaa tuntuu olevan loputtomiin ja huutava puute tekemisestä.

Tietämättä tulevasta, kuvittelin itsekin nuorena, että tultuani vanhaksi istun keinutuolissa kutomassa sukkaa. Ikkunalla kukkii pelargonia ja hellalla tuhisee kahvipannu. Punaisen mökin ovesta piipahtavat kylään punaposkiset lastenlapset ja istuvat hiljaisina jakkaralla kuuntelemassa satuja prinsessoista ja hirviöistä.

Kuvaus on kuin ikivanhasta sadusta, eikä elämä – onneksi, ole näin mennyt.

On ollut hyvä muistaa myös: Minkä toivot itsellesi tehtävän, tee se toiselle. Elämä on kuitenkin yhtä ”vaihtotaloutta”, mutta ilman kylmää kvartaalilaskentaa.

Pienen ihmisen lämmin käsi poskella, oikeaan aikaan sanotut sanat tai viesti puhelimessa. Vasaran ja naulojen kanssa kerrostalon ovesta saapastellut lapsi tai lapsenlapsi.

Ystävän viesti valmiiksi poimituista viinimarjoista, naapurin – ammattimiehen apu tulla vapaaehtoisesti kakkupalkalla kiinnittämään kattolamppu ennen syksyn pimeitä.

Uhkarohkeasti jättäisin sivulauseeseen ohjeen kaiken mahdollisen tekemisestä tänään. On hyvä ja tarpeellista tehdä itsekkäästi asioita, joista tulee hyvä olo – ja sehän sisältää ehdottomasti toisen ihmisen huomioimisen.

Kun sitten tulee päivä ja hetki, jolloin on valmis heivaamaan kaiken huomiseen, voi vain kulkea metsässä kuuntelemassa kissankellojen hiljaista soittoa.