fbpx
Kolumnit Uutiset

Jätteestä on vielä moneksi

Olen kuvitellut olevani järkevä kuluttaja, mutta nyt täytyy pyörtää nekin puheet.

Jossakin mielenhäiriössä aloitettu kaappien raivausoperaatio marssitti eteeni uuden nahkalaukun, kahdet käyttämättömät housut ja nipun pojalle 15 senttiä sitten ostettuja uusia vaatteita hintalappuineen. Siivousinto tyrehtyi nopeasti uusien löytöjen pelosta.

Omaatuntoani kolkuttaa ihan syystäkin, sillä en hyväksy kertakäyttökulttuuria sen missään muodoissa.

Meillä korjataan vielä vanha, katsotaan kuvaputkitelevisiota, eikä yksikään perheen jäsenistä ole millään muotoa muodikas. Köyhyydestä ei ole kyse, eikä edes köyhäilystä. Enemmänkin kyse on elämäntavasta.

Suomalaiset ovat kantaneet kierrättämisen lippua korkealla jo paljon ennen kuin siitä alettiin 1990-luvun alussa kovaan ääneen puhua.

Silloin siitä ei vain puhuttu kierrättämisenä, vaan säästäväisyytenä, joka oli yksi mummojemme hyveistä suurimpia. Mummoilla ei kyse tietoisesta valinnasta, vaan käytännön sanelemasta pakosta. Kun materiaalia ei ollut, piti tulla toimeen sillä, mitä oli saatavilla.

Mökilläni on yhä isotädin 1900-luvun alussa tekemä tilkkutäkki joka on ommeltu miesten vanhoista paidoista. Vanhat t-paidat päätyivät räteiksi ja muut vaatteet matonkuteiksi. Saunassa on tallella maitopusseista virkattu matto ja varastossa taistelee yhä aikaa vastaan pullonkorkeista väännetty oviverho.

Jätettä alkoi syntyä Suomessa oikeastaan vasta 1960-luvulla, kun taloudellinen tiukkuus muuttui hilpeäksi kulutukseksi ja uuden ihailuksi.

Ei 1960-luvulla kuitenkaan vielä mistään kertakäyttökulttuurista voi puhua. Sukkien kantapäitä parsittiin vielä pitkään ennen kuin aika loppui ja tuntui järkevämmältä ostaa ehjät sukat kaupasta. Housujen polvet ja puseroiden kyynärpäät paikattuna on aloittanut moni tämän päivän päättäjäkin uransa.

Loppujen lopuksi kierrättäminen on ollut epämuodikasta vain 1970- ja 1980-luvun alun vuosina, kun kierrätyspisteet alkoivat vaivihkaa yleistyä Suomessa. Asenteemme ovat muuttuneet kestävälle kehitykselle ja ekologiselle ajattelulle myönteiseksi yllättävänkin nopeasti.

Roskiin eivät meidän kotimme siivouksessa tehdyt löydöt lennä. Osa päätyy käyttöön ja loput annetaan hyväntekeväisyyteen.

Laillani toimii tänään suurin osa suomalaisista. Matit ja maijat ostavat tekstiileitä vuodessa 14 kiloa ja lahjoittavat siitä reippaan kolmasosan hyväntekeväisyyteen. Roskiin tekstiileistä menee kuitenkin yhdeksän kiloa.

Osa heittää hyviäkin tuotteita roskiin välinpitämättömyyttään, mutta osa ei näe muutakaan vaihtoehtoa. Vialliselle ei ole helppoa keksiä loppusijoituspaikkaa.

Tiedän, että moni etsii parhaillaan viisasten kiveä tekstiilijätteen hyödyntämiseksi. Toivottavasti se löytyy mahdollisimman pian.

Menot