Uutiset

Jeesmies nauraa itselleen

Monessa liemessä keitetty mediapersoona Markku Veijalainen nauraa itselleen vedet silmissä A-lehtien uudessa toimitalossa Helsingin Kulosaaressa. Katso-lehden päätoimittajasta ja arvostetusta viihteen moniottelijasta on vaikea saada arvokasta keski-ikäistä vaikuttajaa, kun silmistä vilkkuu aimo annos kaikesta kiinnostunutta pikkupoikaa.

– Minua ei ole koskaan vaivannut turha itsekritiikki. Olen utelias elämälle ja sanonut kyllä kaikelle uudelle. Joskus se on vienyt minut vaikeuksiin, mutta usein myös oikeaan aikaan oikeaan paikkaan, Veijalainen virnistää valloittavasti ja pyyhkii liian naurun kostuttamia silmäkulmiaan.

Markku Veijalainen.

Veijalaisen värikkäät oppivuodet ovat miehen itsensä mielestä pitkälti Hämeenlinnan ansiota. Lyseossa osattiin kannustaa kehittämään itseään ja kun kouluun osui samaan aikaan lauma värikkäitä tyyppejä, oli

Hämeenlinnan klaani valmis. Klaani hajosi ja valui Helsinkiin, mutta ystävyys on yhä säilynyt.

– Olen aina hämeenlinnalainen. Joku on joskus sanonut, että
Hämeenlinnasta voi lähteä, mutta Hämeenlinna ei lähde minusta. Hän oli harvinaisen oikeassa.

Paljon sanottu mieheltä, joka lähti kotikaupungistaan jo 19-vuotiaana.
Yhteydet Hämeenlinnaan ovat kuitenkin säilyneet tiiviinä. Äiti asuu yhä Hämeenlinnassa ja Veijalainen on tuttu näky paikallisten rientojen rutinoituneena puhujana ja juontajana. Oma poika, video-ohjaaja Pete Veijalainen on kaiken lisäksi Hämeenlinnan lyseon poikia hänkin. Perinne jatkuu.

Palava esille tulemisen palo

Jo pikkupoikana Ojoisilla kasvanutta Markku Veijalaista vaivasi suunnaton esille tulemisen palo ja pätemisen polte. Kun WSOY julisti dekkarikilpailun, kirjoitti tuolloin 15-vuotias nuori mies kuolemattoman dekkarin “Maisteri tekee murhan”. Murha tapahtui tietenkin nuoren kirjailijan parhaiten tuntemassa ympäristössä eli Hämeenlinnan lyseossa.

– Olin järkyttynyt, kun käsikirjoitus palautettiin kustantajalta. Olinhan mielestäni kirjoittanut kuolemattoman teoksen. En kuitenkaan antanut periksi, vaan muokkasin käsikirjoituksesta kuunnelman, jonka lähetin Yleisradioon. Radio lopulta lunasti kuunnelman ja olin päässyt tavoitteeseeni. Vihdoinkin olin julkkis. Kun Me Naiset teki minusta haastattelun, oli maljani ylitsevuotavainen. Olin jotakin, Veijalainen nauraa.

Veijalainen jatkaa nauramistaan muistellessaan lyseon opettajien vauhkoilua aina, kun kuunnelman seuraava osa esitettiin radiossa. Nuorta miestä moinen hiveli. Pettymys oli sitäkin suurempi, kun kuunnelma loppui ja makealta maistunut julkisuus sen myötä.

– Elämäni onnekkain sattuma oli, kun kirjoitin hädissäni Yleisradioon ja tarjouduin vetämään ihan uudenlaista nuortenohjelmaa. Yle otti minut leipiinsä ja minusta tuli radion kaikkien aikojen ensimmäinen tiskijukka . Ohjelma sai valtavan suosion ja minusta tuli sen myötä vaikuttaja.

Suuri suosio ei ollut pelkästään Veijalaisen viehätysvoiman ansiota. Aikana jolloin radiosta tuli lauantai-iltaisin kello 17.50 vain kaksi ulkomaista kappaletta, suosituinta nuorisomusiikkia soittaneelle ohjelmalle oli suuri sosiaalinen tilaus.

Hämeenlinnan musiikkielämälle oman kaupungin pojan “pääseminen piireihin” oli todellinen onnenpotku. Veijalaisen ura oli omiaan auttamaan Matti Fredi Siitosta, Kuju Hyttistä, Eddie and The Lightningsia sekä tietenkin Irwiniä nousemaan pinnalle. Veijalainen ei kuitenkaan ota Hämeenlinnan musiikkimaineesta gloriaa päälleen etenkään, kun samaan aikaan hänen kanssaan Hämeenlinnassa jylläsi aina yhtä toimelias Vexi Salmi.

– Meidän voimamme oli siinä, että puhalsimme yhteen hiileen ja autoimme toinen toisiamme. Keksimme alkaa kutsua Hämeenlinnaa Suomen Liverpooliksi, mutta Helsingissä meitä kutsuttiin yksinkertaisesti Hämeenlinnan Klaaniksi. Me tietenkin olimme asiasta otettuja. Saivathan maalaispojat näpäyttää näin stadilaisia.

Mediaa kaikki tyynni

Veijalainen lähti Hämeenlinnasta heti ylioppilaskirjoituksia seuraavana aamuna – ei ovet paukkuen, vaan kesätöihin Apuun. Tie vei televisioon, radioon, Apuun ja nyt Katsoon. Miehen kasvot ovat tulleet koko kansalle tutuksi lukemattomista eri yhteyksistä, mutta hän on pitänyt jalat maan pinnalla.

– Minun sisälläni on ollut aina lapsellinen innostus kaikkiin uusiin asioihin. Olen ollut siinä mielessä onnenpekka, että olen päässyt tutustumaan näin laajasti median koko kenttään. En ole menettänyt innostustani vieläkään.

Tällä hetkellä Markku Veijalainen järkyttää ranskalaisia onnettomalla ranskan kielen taidollaan Nizzassa, jossa hänellä on kakkosasunto. Uuden kielen opiskelu ukkoiässä on vetänyt mielen nöyräksi, mutta on sitä tehnyt myös työskentely oman pojan kanssa.

Veijalaisilla on perheyritys, joka tuottaa televisiolle laatudokumentteja. Yrityksessä vaimo tuottaa, mies kuvaa ja poika leikkaa.

– Videokuvauksen opettelu on paljon mieheltä, joka aloitti televisio- ja radiotyöt 60-luvun alussa ja jonka tekninen tietämys on ihan onnetonta. Suureksi ylpeydekseni osaan jo puhua editoinnista monteeraamisen sijaan.

Veijalainen on ylpeä eri sukupolvien yhteistyöstä. Hänen mielestään liian usein unohdetaan, kuinka paljon konkarit voisivat opettaa noviiseille ja päinvastoin. Oppimista olisi puolin ja toisin, mutta helppoa yhteisen kielen löytäminen ei koskaan ole.

– Muistan hyvin itseni nuorena miehenä, kun kuvittelin osaavani ja keksineeni kaiken itse. Vanhemmat eivät ymmärtäneet saatika osanneet yhtään mitään. Aikaa ennen minua ei ollut.

Maailma on muuttunut, eikä Hämeenlinnasta tule enää koskaan uudestaan Suomen Liverpoolia. Ihminen ei kuitenkaan muutu. Veijalainen uskoo vankasti, että jos Hämeenlinnassa kohtaa pari lapsellisesti asiastaan innostunutta ihmistä, on kaikki mahdollista vielä tänäänkin.

– En ole koskaan väheksynyt hyvin tehtyä viihdettä. Minun onneni oli saada elää ja työskennellä viihteen kultakautena, jolloin kotimaiseen tuotantoon todella panostettiin. On valitettavaa, ettei Suomessa enää panosteta viihteeseen samalla tavalla, vaan suositaan ulkomaista massatuotantoa.

Kuka?

– Markku Veijalainen on syntynyt Höyhensaarilla Hämeenlinnassa 1947. Ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseon lukiosta vuonna 1967.
– Ura alkoi Hämeenlinnan lyseossa Teinikunnan tiedottajana ja Hämeen Sanomien Nuorten nurkan pitäjänä. Jo ennen ylioppilaaksi pääsyä radiossa ja televisiossa omat ohjelmat. Veti yhteistä ohjelmatoimistoa Vexi Salmen kanssa.
– 60-luvulla oma nuortenlehti, Intro, joka teki konkurssin. Työskennellyt MTV:ssa, luotsannut kymmenen vuotta Radio Ykköstä ja työskennellyt Avun päätoimittajana vuosina 1995-1999. Katson päätoimittajana vuodesta 1999 lähtien.
– Kirjoittanut useita kirjoja.
– Unicefin hallituksen varapuheenjohtaja.