Uutiset

Jenkkivaaleissa maltti ei ole valttia

Tiistai saattaa olla ratkaisun päivä Yhdysvaltain republikaanien presidenttiehdokaskisassa.

Silloin vuorossa on vahvimmin ehdokkuudessa olevan Mitt Romneyn kotiosavaltio Michigan, jonka nyt kuvittelisi ilman muuta antavan tukensa omalle pojalleen.

Vaan ei. Mielipidetiedusteluissa Romney onkin yllättäen pudonnut kakkoseksi, ja kärkeen on noussut aiemmin miltei pilipaliehdokkaana pidetty Rick Santorum, joka on noussut puolueen konservatiivisimman siiven suosioon.

Santorumia konservatiivisempaa poliitikkoa saakin hakea kissojen ja koirien kanssa. Hänen ei ole kuultu lausuvan yhtään mielipidettä, jota voisi kuvailla etäisestikään ”liberaaliksi”.

Yleinen käsitys on se, ettei republikaanien ehdokkaaksi ole asiaa ilman ns. teekutsuliikkeen siunausta, ja juuri nyt vaikuttaa siltä, että sen saa aborttia ja jopa ehkäisyvälineitä jyrkästi vastustava, naimisissa olevien naisten työelämään osallistumista vieroksuva ja ilmastonmuutosta pötypuheena pitävä Santorum.

Tähän saakka Romney on onnistunut torjumaan omasta puolueesta tulleet hyökkäykset, mutta silti hänen asemansa todennäköisimpänä ehdokkaana on kaiken aikaa ollut hutera.

Hänen pitäisi kaiken järjen mukaan olla mitä parhain ehdokas – jo hänen isänsä pyrki aikoinaan republikaanien presidenttiehdokkaaksi – mutta juuri nyt tuulet republikaanisessa puolueessa puhaltavat siihen suuntaan, etteivät aiemmissa vaaleissa hyvinä pidetyt ominaisuudet enää kelpaakaan.

Romney on miljonääri, hiukan väritön, kaikkea muuta kuin kansanmies ja poliittiselta taustaltaan sangen maltillinen.

Viimeksi mainittua vikaansa hän on koettanut paikkailla lausumalla teekutsuliikettä myötäileviä mielipiteitä mm. abortista, mutta on siitä hyvästä vain saanut niskoilleen takinkääntäjän maineen. Arkistoista on näet kaivettu Romneyn aiempi, aborttia kannattava lausunto.

Demokraateille ja presidentti Barack Obamalle ei voisi Rick Santorumia mieluisampaa vastaehdokasta juuri kuvitella. Hän on niin äkkiväärän vanhoillinen, että todennäköisesti ajaisi demokraattien lisäksi myös joukoittain maltillisia republikaaneja, varsinkin naisia, Obaman leiriin.

Ellei maailmalla ennen ensi syksyä ihmeitä tapahdu, nämä vaalit ratkaisee Yhdysvaltain talous. Tähän saakka vaalikamppailussa ulkopolitiikka on jäänyt täysin maan sisäisten asioiden varjoon, mikä ei esimerkiksi Euroopasta katsellen ole hyvä asia.

Supervallan ykkösvirkaan on tosissaan pyrkimässä henkilöitä, joiden ulkopoliittisia kykyjä ei vaalikamppailun aikana välttämättä punnita juuri lainkaan.

Kukaan ei taatusti toivo, että Yhdysvaltain presidentti joutuu opettelemaan kansainvälistä diplomatiaa kantapään kautta.

Päivän lehti

31.5.2020