Uutiset

Jo gladiaattoreille maistui luonnon oma doping

Taljalan mylly Kalvolassa haluaa tarjota vastapainon tehokkuutta arvostavalle yhteiskunnalle. Makua, luontoa ja puhtaita kotimaisia arvoja painottavan myllyn valttikortti on speltti eli alkuvehnä.

Speltti on viljaa menneisyydestä, joka on nyt nousemassa uudestaan ihmisten tietoisuuteen. Jalostamattoman alkuvehnän historia ulottuu noin 10 000 vuoden päähän.

Spelttituoteyrittäjä Kari Kaipaisen mukaan speltti oli aktiivisesti vanhoissa kulttuureissa mukana. Hän kertoo Rooman armeijankin marssineen alkuvehnän proteiinin voimalla.

– Gladiaattoritkin söivät spelttiä. Kyllä sitä voisi lainausmerkeissä kutsua luonnon dopingiksi.

Speltin terveellisyys piilee sen rakenteessa. Alkuperäiset ravintoaineet ovat hyvin imeytyvässä muodossa, elimistön ei tarvitse kuluttaa energiaa ruuan sulatukseen.

– Siitä jää kevyt olo, mutta samalla pysyy kylläisenä. Painonvartijat ovat myös suosineet spelttituotteita. Hiilihydraattirakenne pitää näläntunteen pois, Kaipainen kertoo.

Alkuvehnästä valmistettuja tuotteita voi Taljalan myllyn myymälän lisäksi ostaa luontaistuote- ja erikoiskaupoista.

Kaipainen kertoo speltin menekin kasvaneen koko ajan enemmän myös markettipuolella.

– Varsinkin K-ryhmän kaupat ovat ottaneet tuotteita enemmän valikoimaansa. Lisäksi ravintolamaailma ja suurkeittiöt ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta tätä kohtaan.

Maku ennen kaikkea

– Speltti on hyvänmakuista ja sen lisäksi jopa terveellistä, Kaipainen nauraa.

Hän kertoo kaiken lähtevän liikkeelle maun ja idean kautta, terveellisyyttä ei pidä korostaa liikaa.

Kaipaisen mukaan spelttituotteet ovat kokonaispaketti, joka tuo hyvää oloa ja makua. Lisäksi siinä on maaseudun tulevaisuus.

– Uskon tämän olevan merkityksellinen homma tulevaisuudessa. Nykyään vastakkain ovat kiihtyvä tehotuotanto ja erikoistuotanto.

Kaipainen kertoo, että monilla viljelijöillä on innokkuutta yhdistellä osaamisiaan. Nyt on virinnyt eräänlainen verkostoajattelu.

Taljalan myllyllä ollaan myös kiinnostuneita uusien tuotteiden kehittämisestä. Marjamannoihin saadaan tulevaisuudessa uusi maku, ja myös pikkuleipiä on kehitteillä.

Spelttimurot ovat nyt koemyynnissä, ja hitiksi osoittautuneesta näkkileivästä on myös tulossa uusi maku markkinoille.

– Näkkäri on osoittautunut hyväksi matkaevääksi. Se on sellainen pieni naposteltava, jonka päälle ei välttämättä tarvitse edes mitään lisätä.

Kaipainen perusti Sunspelt Oy:n vuonna 2002. Sitä ennen hän kertoo tehneensä projektiluontoisesti esiselvitystä ja koemyyntiä spelttituotteille.

Nyt hän on tiiviissä yhteistyössä muun muassa viljelijöiden, luontaisterapeuttien, alihankkijoiden ja maatilamatkailutilojen kanssa.

– Nyky-yhteiskunnan trendi on kiireellisyys. Kaikki on lyhytikäistä ja haihtuvaa. Korostetaan tehokkuutta, mutta ei se kestä.

Kaipainen kertoo alkuperäisyyden edustavan kestävää kehitystä.
– Luonnonmukainen ravitsemus tukee kokonaishyvinvointia.

Mehutauolle myllyn viereen

Taljalan myllyn kupeessa Kalvolassa toimii myös myymälä. Paikan päälle voi saapua tutustumaan speltti- ja muihin luomutuotteisiin sekä vanhaan myllyyn.Taljalan mylly on ollut toiminnassa vuodesta 1750, ja tekniikkakin on vanhaa.

– Vanha tekniikka ja taito toimivat nykyäänkin. Silloin asiat tehtiin kestämään – ihmisten hyväksi, yrittäjä Kari Kaipainen kertoo.

Spelttiä saa myymälästä monessa muodossa. Hyllyt on täytetty pastoilla suklaalla, muroilla ja jauhoilla. Lisäksi myymälästä saa muita luomutuotteita, esimerkiksi lakkamehua.

Myymälä on auki viikottain tiistaista lauantaihin kello 11-18. Etukäteen sopimalla on myös ryhmillä mahdollisuus päästä tutustumaan paikkoihin.

– Ei me ketään muinakaan aikoina pois ajeta, jos vain sattuu joku olemaan päivystämässä, Kaipainen nauraa.

Kuidut maistuvat

Spelttituotteet esittäytyvät melkoisen ansioluettelon voimin. Ei lisäaineita, maistuu kovin hyvälle, paljon proteiinia, soveltuu kaikkeen ruuanlaittoon ja niin edelleen.

Speltistä tulee väkisinkin mieleen vastenmielinen sana, terveellinen. Pienestä pitäen kaikki suuhun laitettu, mitä on terveelliseksi haukuttu, ei ole maistunut hyvälle. Se on ollut vain… terveellistä.

Karkkiaddiktina ja kaiken terveen hiljaisena vastustajana päätin kokeilla ensimmäiseksi spelttisuklaata. Erinomainen asia oli se, että suklaan oikeasti maistoi. Toisinaan luomusuklaa saattaa nimittäin olla melkein kirosana makean rakastajille.

Luomutuotteen jäljiltä suu oli santapaperia. Kuiva maku sai kurkkuni kiljumaan vettä. Mutta lasillisen jälkeen olotila helpotti.

Edellisestä kokemuksesta huolestuneena silmäilin nokkosen ja mustikan makuista spelttinäkkileipäpakkausta. Näkkäri kun maistuu jo muutenkin melko kuivalta. Hain uuden vesilasin pöydän viereen ja otin härkää sarvista.

Pelkoni osoittautuivat todeksi. Ilman juomista näkkäri on syömäkelvotonta. Makuaistini ei rekisteröinyt sen paremmin nokkosta kuin mustikkaakaan, ainoastaan kuivan, kuitumaisen maun.

Siitä päätellen näkkärin terveellisyyslukemat kohoavat suorastaan tajunnan tuolle puolen. Viimeisenä jäljellä oli hunajamurot ja harkitsin hetken, jättäisinkö kokeilun toiselle päivälle.

Tällä kertaa yllätyin iloisesti. Rapeat murot olivat raikkaita ja ujosti makeita. Minun piti ottaa jopa lisää, mutta muistin taas miten terveellisiä ne ovat ja annoin asian olla.

Spelttituotteista opin sen, että ne ovat siis ennen kaikkea terveellisiä. Kuivia, mutta toisinaan ihan hyvänmakuisia – paitsi näkkäri. Kaikesta huolimatta, roskaruoan ikuisena ystävänä, taidan jättää kuidut ja proteiinit toiseen elämänvaiheeseen.