Uutiset

Jojona Hämeenlinnaan ja takaisin

Hämeenlinnan ja Tampereen suhde on Jarmo Vitelille ongelmallinen. Hän asui nuoruutensa Tampereella, muutti myöhemmin Hämeenlinnaan ja käy nyt töissä Tammerkosken tuntumassa.

– Kannatan automaattisesti HPK:ta kaikissa muissa paitsi Ilves-peleissä. Ne ovat sitten vähän ongelmallisempia, eTampere-hankkeen johtaja Viteli nauraa.

Miestä sitoo Tampereelle ja Ilvekseen erityisesti oma jääkiekkoharrastus.
Viteli pelasi nuorempana Ilveksen jääkiekkojunioreissa, yhdessä mm. liigajoukkueen nykyisen kakkosvalmentajan Jarmo Jamalaisen kanssa.

Juuri jääkiekko vaikutti eräällä tavalla ratkaisevasti Vitelin tulevaisuuden suunnitelmiin. Ilveksen junioreiden mukana hän teki ensimmäisen ulkomaan reissunsa vuonna 1972, kun joukkue kävi pelimatkalla Kanadassa.

– Sillä reissulla syntyi innostus kansainväliseen toimintaan.

Tuo innostus vei Vitelin myöhemmin opiskelemaan tohtoriohjelmaan Pohjois-Amerikkaan 1980-luvun lopulla. Hämeenlinnan OKL:ssa vuonna 1980 aloitetut opinnot poikivat kiinnostuksen tietokoneita kohtaan.

Teknologiakärpänen puraisi miestä kunnolla. Nykyisin Viteli on virkavapaalla Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion johtajan virasta, mutta toimii eTampere-hankkeen johtajana. Hän on mukana myös hallituksen asettamassa tietoyhteiskuntaneuvostossa, jossa mietitään, miten teknologiaa tulisi hyödyntää ja mihin sen avulla tulisi pyrkiä.

Vesi, sähkö ja internet

– Tähän asti uusia laitteita ei ole suunniteltu erityisiin tarpeisiin. Laite on vain annettu käyttöön. Teknologiaa tulisi kehittää ihmisten lähtökohdista, eli kun huomataan että ”tähän ongelmaan tarvittaisiin tällainen laite”.

Viteli uskoo, että muutamien vuosien päästä ainakin kuluttajien sähkö- ja vesimittarien lukeminen ja laskutus hoituvat automaattisesti. Sen sijaan väitteitä Internetin kaatumisesta hän ei niele.

– Internetistä on tullut osa yhteiskunnan infrastruktuuria, kuten
vesijohdoista, teistä ja sähkökaapeleista. On vaikea kuvitella, että teiden tai vesijohtojen annettaisiin vain rapistua, Viteli vertaa.

Jos ihmisten luottamus Internetin turvallisuuteen tai käyttövarmuuteen kuitenkin katoaa, on se Vitelin mukaan mietinnän paikka. On keksittävä, miten siitä eteenpäin hoidetaan ne asiat, joihin internetiä on totuttu käyttämään.

Yhdysvalloissa on jo koekäytössä Internetin seuraava versio, IPV6. Se tarkoittaa Internetin seuraavaa standardia nykyisen IPV4:n jälkeen. Sen on arvioitu syrjäyttävän nykyisen standardin noin 10 vuoden kuluessa.

– IP-osoitteet ovat tietokoneille annettuja osoitteita Internetin osoiteavaruudessa, joilla tunnistetaan kukin tietokone, joka on kytketty Internetiin. Tulevaisuudessa tulemme tarvitsemaan yhä enemmän näitä IP-osoitteita koska mm. automme, puhelimemme ja monet muut kotimme ja y mpäristömme laitteet tulevat olemaan osa Internetiä.

Nykyisellä kehityksellä IPV4:n osoitteet loppuvat joidenkin arvioiden mukaan jo ennen vuotta 2010. Tavalliselle kuluttajalle IPV6 ei Vitelin mukaan merkitse tässä vaiheessa mitään konkreettista.

– On osittain avoin kysymys, mitä kaikkea se meille tarjoaa.

Tietoyhteiskuntaa afrikkalaisittain

Namibiassa Viteli toimi Unescon apulaisasiantuntijana vuosina 1993-95. YK:n alaisessa projektissa koulutettiin epäpäteviä opettajia ja tutkittiin, miten informaatioteknologiaa voidaan soveltaa sikäläisissä oloissa.

– Siellä opin ainakin sen, ettei ihan joka asiasta kannata valittaa. Olimme siellä kolmen tyttömme kanssa, ja se oli kyllä aika reissu.

Namibiassa tietoyhteiskuntaan ja sen kehittämiseen suhtauduttiin vakavasti.

– Teollinen vallankumous ei tavoittanut afrikkalaisia. Niinpä he kokivat, ettei heillä ollut varaa jäädä sivuun tästä kehityksestä. Positiivinen kehitys alueella on ollut valtavaa, Viteli kertoo.

Hän ei pidä mahdottomana sitä, että Afrikassa tai Aasiassa keksitään jossakin vaiheessa toimintamalleja tai ohjelmistoja, joita voidaan soveltaa laajemminkin.

Viteli on toiminut Namibian reissun jälkeen säännöllisesti
ulkoasiainministeriön asiantuntijatehtävissä, ja kiertänyt Afrikassa mm. Etelä-Afrikassa ja Botswanassa. Hän kertoo mielenkiintoisimman yksittäisen matkakokemuksensa olleen Mosambikiin.

– Olin ymmärtämättömyyttäni pyrkinyt maahan ilman viisumia, ja vietin yöni putkassa sotilaiden ja heidän Kalashnikoviensa kanssa Maputon lentoasemalla. Minut uhattiin poistaa maasta, mutta asia selvisi lopulta, kiitos suurlähettiläs Juhani Toivosen ja kymmenien uusien dokumenttien ja niihin hankittujen leimojen, Viteli muistelee.

Luvaton maahan pyrkiminen ilman viisumia ja muutaman päivän tilapäinen viisumi toivat Vitelille 500 dollarin sakot.

Viteli laskee matkustaneensa yhteensä noin 30 maassa.

– Toivottavasti vielä joskus on mahdollisuus asua hieman pidempään eri puolilla maailmaa ja oppia uutta niin ihmisistä, kulttuureista kuin itsestäänkin.

Jouluksi kotiin

70 tuhatta kilometriä vuosittain autoileva Viteli toivoo autoonsa erityisesti yhtä keksintöä.

– Unelma-autoni on luontoystävällinen. Sen lisäksi olisi hienoa, kun moottoritietä ajaessa voisi kuunnella sähköpostinsa puhuttuna, hän visioi.

Vitelin perheen tukikohta Hämeenlinnassa sijaitsi pitkään Hirsimäessä. Nyt perheelle rakennetaan omakotitaloa rautatieaseman läheisyyteen. Uuden kodin sijainti vähentänee ainakin perheenpään autoilua.

– Sen verran optimisteja ollaan, että tarkoituksena on päästä jouluksi uuteen kotiin. Mitään älykotia ei meille ole luvassa, mutta kiinteitä kaapelointeja pidän tärkeänä, Viteli hymähtää.

Hyvien tietokoneyhteyksien ansiosta kiireinen mies voi säännellä päivänsä pituutta. Kotona voi pitää palavereja, kirjoitella tai lukea yhtä hyvin kuin työpaikallakin.

– Aamulla lähden yleensä Tampereelle tai Helsinkiin. Hämeenlinnan sijainti onkin loistava, Viteli myhäilee ja suuntaa autonsa kohti Tamperetta.

Päivän lehti

9.4.2020