Kolumnit Uutiset

Jokainen terve aamu on lahja

Inhoan sairauskertomuksia. Tästäkin olisi voinut tulla sellainen, mutta eipähän tule. Soitin toissapäivänä Kanta-Hämeen keskussairaalaan ja sain tietää lääkärini antaman riemullisen arvion: ”Labrat OK, seuraava kontrolli kesäkuussa.”

En kuulkaa meinannut iltalenkillä pysyä trikoissani.

Tämä on terveyskertomus, jolla haluan muistuttaa, miten tärkeitä ovat julkiset terveyspalvelut ja niistä loistavasti toimiva ja kaiken aikaa toimintaansa kehittävä keskussairaala, erikoisen hyvä hoitopaikka.

Ahveniston mäellä on ollut minulle kuluneiden noin 12 vuoden aikana, ei sairauden, vaan terveyden paikka.

Olen saanut parasta mahdollista hoitoa, todennäköisesti kalleinta sairauteeni (vasta minun hoitoni aikana) joillekin potilaille tehokkaaksi todettua lääkettä. Olen tullut yhteiskunnalle eli lähinnä Hämeenlinnan kaupungille erittäin kalliiksi.

Hoito on ollut inhimillistä, kuuntelevaa, kysyvää ja välittävää. Tästä lankeaa nöyrä kiitos KHKS:n päiväsairaalalle. Myös lääkäri Alpo Hirviojalle kumarran syvään.

Tämän lehden mielipidepalstalla on tänään keskussairaalamme kohtalosta huolissaan lahtelainen kansanedustaja Ville Skinnari (sd.). Lahtelainen! Missä ovat Kanta-Hämeen tähän asti omina pidetyt edunvalvojat?

Tekisi mieleni esitellä ylilääkäri Kalle Hakalan laatima ”Uusi IBD-hoitoketju Kanta-Hämeessä”, mutta säästän teidät lääketieteellisiltä yksityiskohdilta. Tämäkin homma on meillä erinomaisesti hanskassa ja on myös pidettävä.

Helsingin IFK:n jääkiekkoilija Teemu Ramstedt on tehnyt tunnetuksi, että tulehduksellinen suolistosairaus ei välttämättä estä urheilua.

Nautin jokaisesta juoksumetristä, koska ensimmäinenkään ei ole itsestään selvyys.

Tärkeintä on pitää yllä toivoa ja jatkaa elämää – oli se vaikka urheilua – ja tehdä ihan kaikkea sitä, mikä tuntuu oikealta. Ensin on hyvä kuitenkin lakata vaatimasta itseltään liikaa, muun muassa tervehtymisen ihmettä. Juuri silloin se voi tapahtua.

Olen toivottavasti pysyvästi hoitoketjun loppupäässä. Kaikki lääkitys on lopetettu.

Yritän muistaa kiittää jokaisesta terveestä aamusta. Aina sitä ei ehkä muista, kuten ei sitäkään, että sairauteni ei ikinä lopullisesti parane.

Taudin pirulainen nukkuu. Belsebuubi saa puolestani koisia atrain kainalossaan oikein lokoisasti.

Päivän lehti

20.9.2020

Fingerpori

comic