Kolumnit Uutiset

Jokaisessa porukassa pitää olla yksi savolainen

Porukassa pitää olla yksi savolainen. Hän palauttaa maan pinnalle, kun meillä muilla alkaa mennä liian kovaa ja jalkapohjat hipaisevat enää vain aika ajoin maata. Sama ilmiö toimii näköjään myös täysin käänteisesti. Aivan liian vaatimattomat hämäläiset tarvitsivat oman kiintiösavolaisen, jotta saatiin aikaan Kantolan tapahtumapuisto.

Ihan siltä varalta, jos joku joskus muistelee, kuka oli idean alkuperäinen isä, niin aika lähelle osuu oikeaa se, joka muistaa nimen Panu Kekäle. Hän työskenteli Kehittämiskeskus oy Hämeen HämeEventin projektipäällikkönä, kun puisto pulpahti esiin.

Tarvittiin kuopiolainen löytämään sellaista, mikä on ollut hämeenlinnalaisten silmien alla lähes aikojen alusta.

Siitä on pari viikkoa päälle kolme vuotta. Oli joulukuu vuonna 2011.

En ihan heti uskonut ajatukseen, kun menin katsomaan ankeaa betonipalkkien varastointikenttää. Ainakaan Madonna ei sopinut siihen maisemaan, ei niin yhtään. Vanajavesikään ei näkynyt pusikon takaa.

Siitä se kuitenkin lähti, yksinkertaisesta ideasta. Kantola on tasaista kenttää, joka ei vaatinut sittenkään edes laajaa pilaantuneen maaperän puhdistusta. Nyt kaikki alkaa olla jo valmista. Siirtonurmi vihertää.

Kentältä kuoritut massat on kasattu kummuksi, jonka päällä kekkuloivat kohta vip-vieraat.

Joku voi tietysti sanoa, että pelkkää meteliähän se ja tarpeetonta maailman turmelusta. Meteli jää meille, ja rahat menevät muille. Juuri niin sen ei tarvitse mennä. Tapahtumapuistosta tulee paljon muutakin kuin festarikenttä, vaikka se kumpu ei ihan sprinttihiihdon sääntöjen vaatimaksi nousuksi ehkä riitäkään. Vain mielikuvitus on rajana.

Tapahtumapuisto on talouslamaan juuri oikeaa lääkettä. Sen myönteisiä taloudellisia vaikutuksia voidaan toistaiseksi vain arvailla. Kysymys on vain siitä, miten ihmisjoukkojen rahat saadaan kotiutettua täkäläistä elinkeinoelämää elävöittämään.

50 000 henkeä on hämeenlinnalaisittain tajuttoman iso väkimäärä. Ajatukseen vellovasta ihmismassasta pitää pikkuhiljaa sopeutua.

Pikkukaupunki raottaa oveaan isolle maailmalle. En voi olla kuin ylpeä siitä, että tämä on kotikaupunkini. Ja hyvät ystävät: älkää nyt enää sanoko, että koskaan täällä ei tapahdu mitään.

En ole mikään AC/DC-fani, mutta ihan kohtalaisen kova avaus bändin maailmankiertueeseen kuuluva keikka Kantolan puistolle kuitenkin on. Ennen kaikkea vasta nyt avautuu ihan koko asia kaikissa mittasuhteissaan.

Lipunmyynti alkaa tänään. Voisi kuvitella, että ihan niin hirmuinen megatatähti ei AC/DC ole, että kalliinpuoleiset liput vietäisiin kättelyssä käsistä. Kaikki on kuitenkin mahdollista tässä hullussa maailmassa.

Muuten olen sitä mieltä, että Vanajantie on karmeassa kunnossa. Jotakin sille on tehtävä ennen ensi heinäkuuta. Mieluiten heti.