Uutiset

Jokamiehenluokan Kiina-ilmiö

Että meitä tavallisia ihmisiä tympäisee nykymeno. Yritykset pyrkivät kaikessa toiminnassaan äärimmäiseen tehokkuuteen ja voiton maksimointiin, ja siinähän ei työntekijöiden kohtalo paljon hetkauta. Jos tulosluvut näyttävät pientä notkahdusta tai jos on edullisempaa siirtää koko työpaikka kiinalaisten iloksi, niin siitä vain, kilometritehtaalle suomalaiset työntekijät!

Tunteetonta ja jopa moraalitonta menoa, siitä olemme tietysti yksimielisiä, ja ihan aiheesta. Mutta mitä me itse teemme? Ajattelemmeko himpun vertaa suomalaisten mahdollista työllistymistä silloin, kun teemme omia valintojamme?

Sanoisin, ettemme ainakaan kovin usein. Turhan harva suosii suomalaisia tuotteita tai paikallisia yrityksiä.

Moni suomalainen käy ostoksilla Virossa. Samalla reissulla hoidamme kuntoon kasvot ja jalat, leikkautamme hiukset, otamme kokovartalohieronnan ja tilaamme silmälasit. Tosin joidenkin mielestä Viro alkaa olla jo turhan kallis. Ainakin vaateostokset kannattaa jättää Thaimaan-loman yhteyteen, he neuvovat.

Ja nykyäänhän ei tarvitse edes vaivautua matkustamaan halvan tavaran perässä. Sen kun tilaa tarvitsemansa verkosta. Illat kuluvat mukavasti neljän seinän sisällä tietokoneruutua tuijottaen, kun vertailemme nettikauppojen hintoja. Jospa digikameran saisi jostain vielä pikkasen edullisemmin!

Turistimatkoillamme ihastelemme pieniä kulmakauppoja. Kuinka kätevää, kun niitä on tiheässä, ja tunnelmakin on erilainen kuin suomalaisen marketin kassajonossa. Esimerkiksi Lontoota on vaikea edes kuvitella ilman näitä pikkumyymälöitä. Ja jokaiseen riittää asiakkaita.

Kotiin palattua valitamme, että onpa kotikaupungin keskustassa aution näköistä. Ihmettelemme, kun jalankulkijoita on vähän ja liikkeissä näyttää hiljaiselta – ja ajaa hurautamme isoon markettiin kaupungin laidalle.

Tietysti on enemmän kuin ymmärrettävää, että kuluttaja ajattelee ennen kaikkea omaa kukkaroaan. Mutta onko niin, että me yksittäiset ihmiset olemme vaatimassa yrityksiltä sellaista vastuuntuntoa, jota emme ole valmiita itse kantamaan? Ostamme ilomielin vaikka missä tehtyä tavaraa ja mieluiten ilman suomalaisia välikäsiä – kunhan vain on halpaa.

Kohta emme itke pelkästään kyläkauppojen perään, vaan meiltä lähtevät muutkin putiikit ja erikoisliikkeet. Se taas tietäisi kaupunkien keskustojen kuihtumista ja palvelujen tarjonnan vähenemistä. Se toisi vaikeuksia vanhuksille ja muille, jotka eivät pysty hakemaan palveluja kaukaa ja jotka eivät osaa tai halua käyttää nettiä. Suomalaiset eristäytyisivät entistä enemmän toisistaan.

Kaiken kaikkiaan luvassa olisi entistä tylsempi Suomi. Silloin täältä halutaan pois muistakin syistä kuin pimeän ja kylmän talven tai vähän kalliimpien hintojen takia.