Uutiset

Jonninjoutavaa jälkiviisastelua

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen (kesk.) joutui puolustamaan eduskunnassa pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallitusta, itseään ja vieläpä Paavo Lipposen (sd.) kakkoshallitusta. Pekkarinen päätyi puolustajan rooliin, koska hänen asiansa oli vastata Vasemmistoliiton johdolla jätettyyn Fortumin optioita koskevaan välikysymykseen.

Kokenut parlamentaarikko ei jäänyt avuttomana odottamaan välikysymyksen jättäneiden ryöpytystä. Pekkarisen pääväittämä oli, että Fortumin johdon optioihin olisi voitu puuttua vielä vuonna 2003. Pekkarisen mielestä Vasemmistoliitto nukkui tärkeällä hetkellä ja ryhtyi nyt, auttamatta aivan liian myöhään, harrastamaan jättioptioilla populismia, kansan kosiskelua.

Juuri populismista välikysymyksessä on mitä suurimmassa mitassa kyse. Jo ennen välikysymyksen jättämistä optioista oli sanottu kaikki oleellinen. Äänessä olivat paitsi poliitikot myös talouselämän ja lain asiantuntijat. Vasemmistoliitto kuitenkin laski, että välikysymyksellä Fortum-kohusta on edelleen kerättävissä muutama irtopiste.

Vasemmistoliiton kansanedustaja Martti Korhonen syytti Pekkarista toimettomuudesta ja korosti, että tämä on kansan oikeustajun vastaista. Korhonen edelleen intti sitä, että Fortumin johdon kohtuuttoman suurin optioihin on juuri kansan oikeustajun takia pakko puuttua.

Optiot ovat myös SDP:lle sen verran kipeä piikki lihassa, että kansanedustaja Kalevi Olin peräsi Fortumin hallitukselta ja yhtiökokoukselta kaikkia mahdollisia keinoja epäoikeudenmukaisuuden oikaisemiseksi. Kansankiihotuksen ei eduskunnassa sortunut siis ainoastaan Vasemmistoliitto vaan myös SDP:n Kalevi Olin. Hänen suuret ja ylevät sanansa olivat silkkaa tuuleen huutamista.

Välikysymykselle on vaikea keksiä syvällistä merkitystä. Kansanedustajat pääsivät kyllä purkamaan paineitaan, mutta on se onnistunut tähänkin asti Fortum-kohussa ilman välikysymyskeskustelua!

Kuva itse asiasta, Fortumin optiojärjestelyistä, ei eduskunnassa muuksi muuttunut. Tuskin yksikään kansanedustaja väittää, etteikö vuosituhannen vaihteessa tehty päätös olisi ollut suuri virhe. Turha on kuitenkin soittaa kelloja, kun onnettomuus on tapahtunut ajat sitten.

Päävastuun optioista kantaa aivan normaalin parlamentarismin mukaisesti Lipposen kakkoshallitus. Rehellistä on silti varsinkin välikysymyksen jättämisen jälkeen kysyä, missä olivat viisaat silloin, kun optioista syntyi ratkaisu. Ikävä kyllä myös Martti Korhonen oli Lipposen hallituksessa optioista päätettäessä. Kansan oikeustajun vastaista lienee myös se, että Korhonen arvostelee optioita viitisen vuotta liian myöhään.

Koossa olevien tietojen perusteella optioiden kohtuullistaminen ei ole mitenkään mahdollista. Poliitikkojen on yksinkertaisesti pysyttävä elämään tehdyn virheen kanssa. Fortumin tulevaisuudelle jatkuva optioista jankkaaminen tekee vain hallaa.