Uutiset

Jos Suomessa nähdään ufo, Heikki Kulju saa siitä tiedon ensimmäisenä - "Spesiaalikeissi" sai miehen ajamaan halki Suomen

Heikki Kulju on vuosikymmeniä jatkuneen ufotutkimuksen lisäksi innokas radioamatööri. Yhteyden hän on ottanut Lapualla sijaitsevan kotitalonsa lähetyspöydän ääreltä lähes jokaiseen maailman kolkkaan. Kuva: Jouko Hanninen
Heikki Kulju on vuosikymmeniä jatkuneen ufotutkimuksen lisäksi innokas radioamatööri. Yhteyden hän on ottanut Lapualla sijaitsevan kotitalonsa lähetyspöydän ääreltä lähes jokaiseen maailman kolkkaan. Kuva: Jouko Hanninen

Heikki Kulju, 70, on innoissaan. Hän on saanut ilmoituksen Turussa tapahtuneesta mielenkiintoisesta havainnosta, jota käy parhaillaan läpi olohuoneensa pöydällä olevalta tietokoneelta.

Tämä tapaus on vanha, vuodelta 1991, mutta se on kuulemma ihan tyypillistä. Tarina kuuluu näin:

Mies katseli illalla televisiota puolisonsa lapsuudenkodissa, kun vaimo hälytti hänet yhtäkkiä parvekkeelle.

Ulkona alkusyksyn auringon kelmeässä valossa loisti seitsemän kohdetta, jotka lensivät Aurajoen suuntaisesti kohti sisämaata. Yhtäkkiä yksi niistä erkaantui joukosta, ja alkoi pyrähdellä sinne tänne, aivan kuin kaupunkia tutkien.

Juuri valmistuneena insinöörinä mies huomasi, ettei se totellut mitään fysiikan lakeja. Kohteen tultua lähemmäs pariskunta näki selvästi, että kyseessä oli lentävän lautasen muotoinen harmaa alus, jonka pinnalla oli ikkunoita.

Mies soitti heti Turun lennonjohtoon. Tutkassa aluksia ei ollut näkynyt.

Suurin osa tuttuja valoilmiöitä

Ufohavainnoissa ei sinänsä ole mitään uutta. Niitä on raportoitu kautta ihmiskunnan historian.

Jos Suomessa nähdään ufo, lapualainen Kulju on ensimmäinen ihminen, joka saa tiedon siitä. Suomen ufotutkijoiden puheenjohtajana hän on oikea ihminen kertomaan ufohavainnoista.

Oikeastaan Kulju ei välittäisi puhua lainkaan ufoista, sana kun on kärsinyt suurta väärinkäyttöä vuosikymmenten aikana.

– Nykyään kaikki outo on  ihan ufojuttua .

Ufo on lyhenne englanninkielisistä sanoista unidentified flying object, suomeksi tunnistamaton lentävä esine tai kohde.

Ufotutkijat käyttävätkin nykyisin uusia ja tarkempia englanninkielisiä lyhenteitä, kuten uap eli unidentified aerial phenomenon (tunnistamaton ilmiö) ja uav eli unidentified aerial vehicle (tunnistamaton ilma-alus).

Suurimmassa osassa yhdistykselle tulevista havainnoista on kyse erilaisista valoilmiöistä. Ne ovat ufotutkijan peruskauraa ja johtuvat usein muun muassa lentokoneesta, lentosotaharjoituksista, meteorista, nykyään perin yleisistä kamerakoptereista – tai ihan vain kirkkaana pakkastaivaalla loistavasta Venus-planeetasta.

Vedätyksiä vain harvoin

Noin viidennes tapauksista on kuitenkin sellaisia, joita ei voi satelliiteilla ja sääilmiöillä selittää. Sellaisia kuin Turun vuoden 1991 tapahtuma.

Poikkeavan ja mielenkiintoisen Turun tapauksesta tekee Kuljun mukaan parikin asiaa. Ensinnäkin havainnon tehnyt mies oli insinööri, jotka yleensä ovat kovimpia ufoskeptikoita.

Kohde oli myös kulkenut siksakkia, eli kyseessä ei ollut normaali aerodynaamisesti lentävä laite kuten lentokone. Raportin uskottavuutta lisäsi tarkka kuvaus aluksen muodosta ja yksityiskohdista.

– Harmaa lautasen muoto on hyvin tyypillistä aluksille, mutta havaintoja on tehty paljon myös sikarinomaisista tukialuksista sekä kaikesta siltä väliltä, kuten pyramidin tai kuution muotoisista aluksista, Kulju listaa.

Kulju on ollut mukana Suomen ufoyhdistyksessä sen perustamisvuodesta 1973 lähtien, ensin vuosikymmeniä tutkijana ja lopulta tutkimuspäällikkönä sekä puheenjohtajana.

Kuljulla on harjaantunut silmä sille, mihin havainnoista kannattaa suhtautua vakavammin ja mihin ei. Selviä vedätyksiä yhdistykselle tulee vähän, ja niistä harvoistakin huomaa pian, jos lähettäjä ei ole tosissaan.

Kuljun tehtävänä on käydä yhdistykselle tulevat ilmoitukset läpi ja jakaa ne alueen mukaan tutkijoiden hoidettavaksi. Tapaukset selvitetään yleensä puhelinhaastatteluilla – paitsi aivan ”spesiaalikeissit”, niitä varten matkataan suoraan tapahtumapaikalle.

Pikkupoikien spesiaalikeissi

Yksi näistä ”keisseistä” tapahtui vuosia sitten Joensuun lähellä. Silloin Kulju hyppäsi autoonsa ja matkasi Suomen halki tapausta tutkimaan.

Pienellä itäsuomalaisella paikkakunnalla kaksi koulupoikaa oli nähnyt välitunnilla noin sadan metrin päähän lähelle maanpintaa laskeutuneen pyöreän aluksen. Silmänräpäyksessä kone oli muuttunut näkymättömäksi ilmestyen näkyviin vasta kaukana viereisen järven selällä, josta se oli kiitänyt kaukaisuuteen.

Kuulostaa ehkä kertomukselta, jonka voisi helposti kuitata lasten mielikuvituksen laukkana, mutta Kulju on toista mieltä.

Ensinnäkin veljekset olivat hyvin uskonnollisesta kodista. Lisäksi tapauksesta ilmoituksen tehnyt opettaja tunsi pojat hyvin, eivätkä he hänet mukaansa olisi voineet millään keksiä näkemäänsä.

– Poikien kuvaus aluksesta puolimetrisine antenneineen oli niin tarkka ja sisälsi sellaisia harvinaisia yksityiskohtia, joita ei olisi voinut millään vetää hatusta. Vastaavia aluskuvauksia löytyy paljon esimerkiksi Yhdysvalloista, Kulju kertoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Suomen ufotutkijat julkaisevat Yhteys-nimistä lehteä, jonka uusimpaan numeroon Kulju kirjoitti laajan artikkelin presidentti Eisenhowerin epäillyistä ufoyhteyksistä 50-luvulla. Kannessa suomalaisten kosmisista kokemuksista kirjoittanut Asta Swan.
Suomen ufotutkijat julkaisevat Yhteys-nimistä lehteä, jonka uusimpaan numeroon Kulju kirjoitti laajan artikkelin presidentti Eisenhowerin epäillyistä ufoyhteyksistä 1950-luvulla. Kannessa suomalaisten kosmisista kokemuksista kirjoittanut Asta Swan. Kuva Jouko Hanninen

Roswell innosti Kuljua

Lapsena Kuljukin näki lentävän lautasen ensi kertaa – piirroksena Apu-lehden sivuilla.

Ufojen lisäksi lehdessä olleessa Taika-Jim sarjakuvassa kerrottiin myös hypnoosista, mikä innosti entisestään pientä poikaa paranormaalien ilmiöiden pariin.

Kulju vietti lapsuuden 1950-luvulla, mikä oli otollista aikaa yliluonnollisten ilmiöiden tutkimiseen. Vuonna 1947 Yhdysvaltojen Roswellissa karjatilan isännän tiluksille tärähti omituinen romukasa, jonka uutisoitiin olleen lentävä lautanen. Vaikka Yhdysvaltojen armeija kumosi tiedon seuraavana päivänä kertomalla laitteen olleen tiedustelupallo, maahansyöksy iski ufot koko maailman tietoisuuteen.

– Tajusin jo silloin, ettemme ole ainoita tässä äärettömässä maailmankaikkeudessa. Jos tähtiä on yhtä paljon kuin hiekanjyviä maapallolla, niin siitä voi laskea, kuinka paljon on planeettoja ja mahdollisuuksia elämään.

14-vuotiaana Kulju oli oppinut hypnoosin, ja kaksikymppisenä hän liittyi Suomeen juuri perustetun ufoyhdistyksen tutkijoihin järjestysnumerolla 20.

Meni vielä muutama vuosi, kunnes hän törmäsi itsekin ufoon.

Omat törmäykset selittämättömään

Kulju oli 1980-luvun lopulla palaamassa Lapuan keskustasta haettuaan yrityksensä kuitit pankista. Hieman ennen kotiaan hän näki auton ikkunasta noin nyrkin kokoisen pallon, jota luuli tuulen viemäksi saippuakuplaksi.

Lähemmäs päästyään Kulju huomasi, että kyse oli jostain aivan muusta, mutta ennen kuin hän ehti pysähtyä, esine oli jo poissa.

Kulju tietää, ettei hän ole ainoa. Suomessa on kuulemma nähty kaksi aivan samanlaista tapausta, Yhdysvalloista puhumattakaan.

Toistamiseen Kulju kertoo nähneensä ufon seitsemän vuotta sitten. Tuolloin tammikuisena pakkasaamuna koiraa ulkoiluttanut Kulju oli katsellut yläpuolista avaruutta, kun hän huomasi, miten yksi kolmesta itätaivaalla pyramidikuviossa olleesta tähdestä kirkastui kuin syttyvä soihtu, lensi pilven taakse ja katosi.

– Siinä oli hyvin negatiivinen tunnelma, aivan kuin minua olisi varoitettu puuttumasta heidän asioihinsa. Tunne oli aivan toinen kuin vuosia aiemmin näkemässäni pienessä pallossa, jonka takana tunsin olevan jonkun, joka muistutti hymyilevää mieshenkilöä, Kulju vertaa.

Vain jäävuoren huippu tulee tietoon

Suomen ufotutkijoille tulee vuosittain noin 250 ilmoitusta oudoista ilmiöistä, minkä Kulju kertoo olevan vain jäävuoren huippu.

Suomessa tehdyt ufohavainnot on koottu Suomen ufotutkijoiden kotisivuille. Yhdistyksen tietokantaan on listattu yli 1 600 tapausta, joista vanhimmat ovat 1900-luvun alusta.

Humanoidit ovat olleet aiheena pitkään pois julkisuudesta, mutta viime aikoina media tuntuu jälleen kiinnostuneen ufoista.

Keväällä ufouskomuksista ja -kokemuksista ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen perusteos, Jaakko Närvän ja Jussi Sohlbergin toimittama Arvoituksia avaruudesta – Näkökulmia ufouskomuksiin (Gaudeamus).

Kuljun mukaan suurella osalla suomalaisista on havaintoja erilaisista selittämättömistä ilmiöistä, jotka voivat olla tunnetasolla hyvinkin voimakkaita kokemuksia.

Ihmiset kuitenkin vaikenevat näkemistään asioista vuosikymmeniksi, sillä pelkäävät tulevansa syytetyksi sekopäiksi.

– Ihmiset soittavat minulle säännöllisesti ja kertovat tapauksista, joista he eivät ole puhuneet koskaan kellekään, Kulju kertoo.

Kokemukset voivat olla kaikessa hämmentävyydessään hyvinkin karmivia, mutta ufotutkijalla on rauhoittava viesti ihmisille: muukalaiset eivät tahdo pahaa meille.

Kuljun mukaan kaukaa galakseista tulevilla vierailla ei ole tarvetta hyökätä meitä kohtaan saati tuhota planeettaamme, vaan kyse on ihmiskunnan valistamisesta.

– Suurimmalla osalla näistä näyttäytymistä on tarkoitus osoittaa, kuinka muuallakin on elämää. LM-HÄSA

Lue myös: Ufotutkijaa kismittää, kun kaikki on nykyään ufoa (7.9.2018)

Päivän lehti

4.8.2020