Kolumnit Uutiset

Jos tästä nyt kumminkin tekisi numeron

Vanhempainillassa kerrottiin, että syyslukukauden päätteeksi ei ole odotettavissa perinteistä numerotodistusta, vaan edessä on arviointikeskustelu.

Ensimmäinen ajatus oli, että a p u a. Millä ihmeen konstilla motivoin lasta tsemppaamaan tietyissä aineissa, jos numeroa ei tule?

Vaikka numerotodistus on luvassa kevätlukukauden päätteeksi, juutuin ajatuksissani joulukuuhun. Mietin, antaako vartin keskustelu tarpeeksi kattavan käsityksen lapsen edistymisestä.

Myöhemmin rauhoitun. Jos yhtään seuraa lapsensa läksytuokioita, pääsee aika pian kärylle siitä, missä mennään.

Uusi opetussuunnitelma antaa kunnille ja kouluille mahdollisuuden päättää, millä tavalla koululaisten työtä arvioidaan.

Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat arvioidaan sanallisesti, mutta tämän jälkeen on mahdollista valita joko numerot, sanallinen arviointi tai näiden yhdistelmä. Numerot on annettava viimeistään kahdeksasluokkalaisille.

Numerokeskeisyydestä luopumista on perusteltu muun muassa sillä, että tavoitteena olisi jatkossa arvioida erityisesti oppimisen taitoja. Ketään ei myöskään haluta leimata alakoulusta alkaen vitosen tai kutosen oppilaaksi.

Arvioinnin joustavoittamiseen on suhtauduttu esimerkiksi Jyväskylässä suopeasti. Siellä kaikki alakoulut siirtyvät numeroista sanalliseen arviointiin ( HS 3.10.). Numerot ovat odotettavissa vasta yläkoulun puolella.

Tarkoitus on hyvä, mutta miksi, oi miksi, meillä on niin usein suunnattava suoraan äärestä laitaan?

Missä on, jälleen kerran, kultainen keskitie – se, jonka uusi opsikin mahdollistaisi? Miksi numeroarvostelun rinnalle ei tuoda suullista keskustelutuokiota? Miksei numerotodistuksen liitteeksi voi tehdä sanallista arviointiliitettä? Liian työlästäkö?

Millainen shokki todistuksessa oleva kuutonen tai seiska on, kun sen näkee seitsemäs- tai kahdeksasluokkalaisena ensimmäisen kerran todistuksessaan?

Peruskoulun päättötodistuksessa jokaista odottaa numerorivistö, ja jatko-opintoihin haetaan numeroiden perusteella. Peli on raaka, eikö siihen olisi hyvä valmentautua?

Numeroarvostelussa on varmasti ongelmansa, mutta on siinä puolensakin. Numerot ovat sopimuksia, arviointi on suloisen selkeä.

Nykyvanhempia moititaan usein liiat rypyt lastensa tieltä tasoittavasta curling-vanhemmuudesta. Mutta minkälainen yhteiskunta se on, joka haluaa varjella lapsiaan arvosanojen aiheuttamalta pahalta mieleltä?