Kolumnit Uutiset

Jospa oma minä jäisi vähemmälle...

Sivistynyt ihminen ei loukkaa ketään vahingossa.

Näin on kuulemma sanonut aikansa kohukirjailija Oscar Wilde. Viisaasti sanottu.

Sen perusteella en ole kovin sivistynyt. Olen nimittäin monta kertaa loukannut lähimmäisiäni, vaikken ole tarkoittanut.

Joskus olen huomannut sammakon välittömästi, kun se on päässyt ulos suustani. Silloin olen joutunut selittelemään nolona, että enhän minä tätä niin tarkoittanut kuin se kuulosti. Koetin vain olla vitsikäs, mutta epäonnistuin surkeasti.

On käynyt niinkin, että olen kuullut tai tajunnut vasta jälkikäteen, että olen loukannut. Ja jopa niin, etten edes sen jälkeen ole ymmärtänyt, mikä sanomisessani on ollut niin kamalaa.

Olen siis iskenyt sanan säilälläni johonkin, jonka en ole tajunnut olevan tälle ihmiselle arka asia ja heikko kohta. Se on tietysti valitettavaa.

Mutta joskus en pohtimisenkaan jälkeen ole voinut ymmärtää, miksi joku on loukkaantunut jostain omasta mielestäni mitättömästä asiasta. Eihän kukaan tässä maailmassa ole täydellinen, joten sataprosenttinen herkkähipiäisyys on turhaa ja typerää.

Olen aina arvostanut ihmisiä, jotka osaavat nauraa itselleenkin. Ehkä enemmän on kuitenkin ihmisiä, jotka osaavat nauraa vain muille.

Ehkä itselleen nauraminen olisi helpompaa, jos osaisimme ajatella asioita vähemmän itsekeskeisesti ja pikkumaisesti. Myös turhista asioista ärsyyntyminen vähenisi. Pari viikkoa sitten TV1:n Stream-ohjelmassa puhunut lääketieteen tohtori Pekka Mustonen sanoi, että jos ihmisellä on missio ja tavoitteita, hän ei edes huomaa elämän pieniä ärsytyksiä. Mutta jos ihminen on tylsistynyt, hän suorastaan etsii ärsytyksen aiheita.

Tunsin piston sydämessäni. Kieltämättä moni asia ärsyttää, ja pienestä on tullut valitettua. Mutta toisaalta en ole ainoa. Hieman tässä lohduttaa se, että en sentään (ainakaan vielä) valita asioista sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa pohdittiin myös Paavo Väyrysen (ja Talvivaara-omistajan Pekka Perän) kysymystä Voiko vitutukseen kuolla?

Mustosen tyly vastaus oli, että kyllä voi. Osa ihmisistä ajattelee asioista kyynisesti ja negatiivisesti, ja heidän on vaikea sietää vastoinkäymisiä. Nämä ihmiset myös käyttävät alkoholia liikaa ja liikkuvat liian vähän, he tupakoivat ja syövät epäterveellisesti. Lopputulos on, että he elävät kymmenen vuotta lyhyemmän elämän kuin positiivisesti ajattelevat ihmiset.

Mutta kymmenen vuoden sääntö pätee myös nunnilla, jotka elävät terveellisesti ja pitkään. Heistäkin ne, jotka ajattelevat positiivisesti, elävät kymmenen vuotta pidempään kuin kielteisesti asioihin suhtautuvat.

Positiivisesti ajattelevien ihmisten ansiotaso on 30 prosenttia parempi kuin negatiivisesti ajattelevien. Mutta vaikka negatiivisesti ajatteleva ansaitsisi hyvinkin, hän on kuitenkin tyytymättömämpi kuin huonosti ansaitseva positiivisesti ajatteleva ihminen.

Kai se siis on uskottava: raha ei tuo onnea.

Päivän lehti

8.4.2020