Uutiset

Joukkohauta on poliittinen ase

Hauta on muutakin kuin kuolleen viimeinen leposija. Se on myös poliittisen taistelun ase ja areena. Haudan avaaminen synnyttää raastavia konflikteja, jopa väkivaltaa.

Oikeushammaslääkäri Helena Ranta tietää tämän.

Ranta tunnetaan sinä rohkeana suomalaisena, joka on avannut ja tutkinut joukkuhautoja väkivallan kappaleiksi repimissä valtioissa.

-Perinteisesti ajatellaan, ettei kuolleella ole oikeuksia, koska hän ei ole niitä enää peräämässä. Minä katson, että kuolleilla on moraalinen oikeus tulla haudatuksi omaan, omaa nimeään kantavaan hautaan, Ranta pohtii.

Hänen mukaansa myös elävillä on oikeus saada tietää, mitä heidän kuolleille omaisilleen on tapahtunut.

-Se on oven sulkemista ja menneisyyden jättämistä taakse. Sitä kohtaa paljon, kun törmää kadonneiden ihmisten omaisiin kriisialueilla. Tämä korostuu tilanteissa, joissa kuolleita on kymmeniä tuhansia, Ranta kertoo.

Kynttilämeri on Rannan sukuperintö

Hauta merkitsee kuolleen lähipiirille paikkaa, jossa kunnioittaa vainajan muistoa. Suomalaisten ainutlaatuinen, omaleimainen tapa sytyttää kynttilämeriä hautausmaille on Helena Rannan sukuperintöä.

-Tätini Lyyli Grotenfelt sytytti vuonna 1921 kynttilän siskonsa Kyllikin haudalle. Hän oli kuulemma lukenut siitä jostain englantilaisesta romaanista. Kun käyn hänen haudallaan, voin muistella, miten tällainen kaunis tapa voi syntyä hyvin pienestä.

Vuoden naiseksikin tänä vuonna valitun Rannan mukaan suomalaisten suhtautuminen hautaan ei ole muuttunut suuresti. Samaten sen merkitys on vainajan lähipiirille suunnilleen sama suomalaisilla ja muilla kansoilla.

Mutta kulttuurierojakin nousee toisinaan esiin, jopa niinkin samankaltaisten kansojen välillä kuin suomalaiset ja ruotsalaiset. Ranta kertoo esimerkkinä Estonian uppoamisen jälkipyykistä.

-Suomalaisille oli luontevaa, että Estonia rauhoitettiin hautapaikaksi. Mutta ruotsalaiset olisivat halunneet nostaa laivan. He joutuivat käymään itsetutkiskelua, koska pitää mennä kauas historiassa, ennen kuin niin moni ruotsalainen on kuollut kerralla.

Rannan näkemyksen mukaan hauta on tärkeä siksi, että se on jälki vainajasta. Tämä pätee silloinkin, kun hauta on symbolinen, ja tuhkat sirotellaan jonnekin, esimerkiksi mereen.

-Meri on aina ollut hauta, hän tiivistää yksinkertaisesti.

Hautoja jopa miinoitetaan

Helena Ranta on tutkinut joukkohautoja muun muassa Bosniassa, Kosovossa ja Perussa. Kaikissa näissä maissa hän on nähnyt, miten hautaa on käytetty poliittisena aseena.

-Muistomerkkejä esimerkiksi tuhotaan.

Kun hautoja avataan, vastustus voi olla hengenvaarallista. Jos eivät uhkaukset käännä tutkijan päätä, tarpeeksi monet aseet saattavat kääntää. Ranta kertoo esimerkin Kosovosta.

-Siellä on hautoja vahvasti miinoitetuilla alueilla. Ansalangat pitää asentaa joka yö, jotta tiedetään, onko siellä liikuttu, koska haudat on voitu miinoittaa yön aikana.

Kosovossa Ranta törmäsi myös joukkohautaan, jonka päälle oli istutettu vahvaa, liki koko hautausrakennelman peittävää kasvistoa. Toiset väestöryhmät olivat myöhemmin merkinneet haudat pahvilapuin. Vastapuoli oli taas töhrinyt ja tuhonnut näitä lappuja.

Poliittinen myrsky nousee Perussa

Kosovossa haudat oli suhteellisen helppo löytää. Toisin oli Perussa, 4 000 metrin korkeudella Andien vuoristossa. Siellä surmattiin 70 000 intiaanivähemmistöön kuulunutta ihmistä vuosina 1980-2000.

– Hautojen tutkiminen korkealla vuoristossa on fyysisesti rankkaa. Maasto on vaikeakulkuista. Kasvillisuus on peittänyt haudat moneen kertaan, ja ihmisten muistot hautojen sijainnista ovat haalistuneet.

Ei ole edes varmaa, ovatko ne todella joukkohautoja. Suomalaiset ovat kouluttaneet ryhmiä tutkimaan niitä, ja hautoja ollaan lopulta avaamassa Perussa.

-Avaajien henkiä on uhattu, koska ei ole kaikkien intresseissä avata niitä. Poliittinen myrsky tulee olemaan kova, kun hautoja ryhdytään avaamaan, Ranta uskoo.

Helena Ranta vieraili Suomen hautaustoiminnan keskusliiton liittokokouksessa 5.4. Hämeenlinnan Hotelli Vaakunassa. (HäSa)

Päivän lehti

9.4.2020