Kolumnit Uutiset

Jouluna kypsyy muutakin kuin kinkku

Kypsyttääkö? – Tänään se toivottavasti alkaa helpottaa, joulustressi.

En tänäkään jouluna ymmärrä, miksi ikkunaverhot pitää pestä ja silittää. En. Kotona on ihan mukava olla muutenkin, vaikka jokaista kaapintaustaa ei olisikaan pesty ja puunattu. Silti on oikein ja kohtuullista hyväksyä ajatus, että puhtaus on monille puoli juhlaa. Kaikilla meillä ovat poisottamattomat omituisuutemme ja päähänpinttymämme.

Itselleni itsestään selvyyksiä ovat pihasaunan perusteellinen pesu ja auton moottoriöljyn sekä suodattimen vaihto. En etenkään kestä ajatusta, että aattoiltana lähdettäisiin käymään haudoilla ja joulupukkeja bongaamassa yltä päältä kuraisella kansanautolla.

Siinä ovat myös ne perinteiset tasan kaksi mustunutta käpyä, joiden takia joulukuusi piti asetella siten, että ne näkyvät olohuoneen pääasialliseen tulosuuntaan eli ovelle.

Joulunalus on suomalaisille suurta suorittamisen juhlaa. Mahdollisesti palavien pipareiden ja kenties kinkun lisäksi kärähtää liian usein myös pinna. Joulurauhaa ei muka tule, jos ei ensin olla viikkokausia tavattoman rauhattomuuden vallassa.

Riski piilee rajapinnoilla, kun eri suorittajien tontit risteävät, ja joku tulee huitomaan omallesi. Rauhallista yhdessä olemista vaikeampaa voi olla vain yhdessä tekeminen.

Entä, jos lihalämpömittari onkin taas rikki. Minä ostin takuuvarmasti vuosi sitten uuden. Kuka, siis KUKA on vienyt sen sinetöidyltä paikaltaan keittiön toiseksi ylimmäisestä laatikosta, siitä vasemmalta.

Jouluvalojen virittely on maailma, johon en ikinä saa kosketuspintaa.

Kosketus on säännöllisesti huono myös kammottavien johtohässäköiden liittimissä ja niissä pikkuriikkisissä lampuissa, tai mitä lie tuikkuja ovat.

Eivät lamppuset kuitenkaan pala kuin häivähtävän hetken sen jälkeen, kun ne on kaupan kassalta kotiin kiikutettu. Sitten seuraa taas vääjäämätön: ostetaan uusi valosarja, toinen, kolmaskin.

Mieluiten poltan tänä pimeänä, mutta samalla niin juhlavana perjantai-iltana kynttilöitä portin pielen jäälyhdyissä. Polttaisin, jos niitä ei olisi pannahinen vesisade sulattanut.

Kalleinta joululahjaani menen vastaan myöhään illalla Amsterdamin-koneelle. Toinen heistä on jo valmiiksi yläkerrassa tietokoneensa ääressä.

Toivottavasti saatte kaikki muutkin olla jouluna rakkaittenne kanssa, jos ei muuten, niin ollaan sitä sydämissämme.