Uutiset

Jousimies ammentaa menneestä ja tähtää tulevaan

Kalvolalainen graafikko ja taiteilija Heikki Hirvenjousi neuvoo vieraille varman maamerkin, jonka perusteella löytää hänen kotiinsa Unostenmäkeen. Portin pielessä on iso kivi ja sen päällä hirven pään muotoinen juurakko.

Oikea tienhaara löytyy ja perillä pihamaalla on lisää tervasmännyn juurakoita. Niistä tai kotimetsän visakoivuista Hirvenjousi penkoo mieleisensä, kun hän alkaa työstää ideoitaan.

Pihalla odottaa isäntä itse pukeutuneena mustaan viittaan ja punaiseen kalottiin. Kädessään hän pitää tietäjän sauvaa, joka on tehty kuoritusta visakoivusta.

-Minä en valinnut visaa vaan visa valitsi minut. Sitä oli omassa päässä ja omassa metsässä, ja siitä se lähti, Hirvenjousi kuvailee.

Hän on suunnitellut visakoivusta käyttöesineitä ja taidetta, ja kertoo työskentelevänsä koko ajan visakoivun arvon nostamiseksi. Suurin osa tuotteista on hänen itse tekemiään taidokkaita yksittäiskappaleita ja taide-esineitä, mutta Eurassa valmistetaan Hirvenjousen suunnittelemia huonekaluja tehdastyönä.

Tuote tarvitsee tarinaa
Nykyaikana puhutaan projekteista ja niin tekee Hirvenjousikin. Hänen projektejaan on kuitenkin vaikea kuvata tyhjentävästi, sillä yksittäisten tuotteiden kuten esineiden, logojen, piirrosten ja grafiikan lehtien taustalla on muinaisuudesta kumpuava kokonainen maailmanselitys. Tuotteiden esittely taas muistuttaa performanssia rooliasuineen ja mietelmineen.

Tarinat ovat aina olleet Hirvenjouselle tärkeä osa tuotekehittelyä.

-Opiskeluaikoinani 1960-luvulla Helsingissä sanottiin, että tuote ei tarinoita tarvitse. Olin eri mieltä jo silloin.

Harva kuitenkaan nivoo itsensä osaksi tarinoita, kuten Hirvenjousi on tehnyt. Hän kertoo jo nuorena poikana innostuneensa jousipyssyistä ja -metsästyksestä. Niihin aikoihin liittyy myös nimenmuutos. Komealta kalskahtava ja taiteilijalle sopiva sukunimi ei ole synnyinlahja, vaan itse suunniteltu sekin.

-Jousimiehen aika tulee, aivan konkreettisestikin. Uskon, että jousimetsästyksen suosio kasvaa, kun tuliaseiden käyttöä rajoitetaan esimerkiksi meluhaittojen takia.

Hiottuja tekstejä
Mutta siirrytään pihalta keittiöön visapuisen pöydän ääreen. Taiteilijan palettia muistuttava pöytä liittyy Hirvenjousen uusimpaan projektiin, mutta sen julkistamisen aika ei vielä ole. Sen sijaan Hirvenjousi esittelee aiempia projektejaan, nimeltään Mytologia 2000 ja Evoluutio 3000 sekä tyylisuuntia, jotka hän on nimennyt jurakiksi ja brutakiksi.

Projektien keskeiset ajatukset on koottu mappiin, jota Hirvenjousi selaa.

-Visakoivun työstäminen vaatii aikaa ja huolellisuutta, mutta näitä minä olen hionut paljon pitempään, hän sanoo viitaten teksteihinsä.

Tyylisuuntia linjaavat käytettävät materiaalit. Jurakki-nimitys viittaa juurakkoon, juuriin ja jura-kauteen, ja jurakki-tuotteet valmistetaan tervaskannoista. Hirvenjousi on suunnitellut ulkokalustesarjaa, joka hyödyntää juurakoiden omia muotoja.

-Juuret ovat puun vahvinta osaa ja ne kestävät säätä. Jurakki-esineet muistuttavat kirkkojen vanhoja puisia pyhäinkuvia, joista värit ovat karisseet.

Brutakki on vapaampi tyylisuunta, jonka Hirvenjousi määrittelee alkukantaiseksi, vaistonvaraiseksi ja mielenmukaiseksi.

Taiteen puolelle
Heikki Hirvenjousi kertoo, että taiteilijan työ oli hänelle itsestäänselvä valinta jo nuorena poikana. Mäntsälässä syntynyt ja Hausjärvellä kasvanut nuorukainen opiskeli armeijan jälkeen Ateneumissa graafikoksi ja kävi myös markkinointi-instituutin. Lisäksi hän kouluttautui valokuvaajaksi.

-Minulla oli alusta alkaen mielessä pienimuotoinen yritystoiminta. Halusin muuttaa pois Helsingistä ja ajattelin, että pelkästään piirustelemalla ei maalla voi itseään elättää.

Hän työskenteli 10 vuotta mainostoimistoissa ja perusti sen jälkeen oman studion. Asiakkaina oli muun muassa yrityksiä, joiden toimintakertomuksia ja kuvastoja Hirvenjousi suunnitteli ja toteutti. Studion toiminta jatkui vuoteen 2000 saakka, mutta sen jälkeen vakava sairaus on ainakin hiukan hidastanut tahtia.
-Työn alla minulla on monenlaista, mitä yritän saattaa loppuun. Aikanaan sitä oli työssä kiinni rutiineissa, mutta nyt tämä alkaa mennä jo taiteen puolelle. (HäSa)