Uutiset

Juha Prittinen käy maailmalla seikkailemassa

 

Kun merellä ajaa vastaan tukkirekka, voi ihminen uskoa olevansa väsynyt. Juha Prittisessä kunnan virkamies vaihtuu aika ajoin kovaksi seikkailu-urheilijaksi, joka sietää äärimmäistä väsymystä.
 
– Väsyä saa, muttei menettää toimintakykyään, vaikka se rekka tosiaan tuli merellä vastaan. Omat rajansa on tunnettava ja joukkuekaverista pidettävä huolta, sanoo Prittinen, ammatiltaan Janakkalan teknisen toimen ja maankäytön johtaja.
 
Tänä kesänä ensimmäistä kertaa Suomessa järjestetyssä lajin Adventure Racing World Seriesiin kuuluvassa Endurance Quest- kisassa nelihenkiset joukkueet etenivät neljän vuorokauden kilpailussa noin 600 kilometriä muun muassa jalkaisin, uimalla, rullaluistimin, purjehtimalla pyörällä, kanootilla ja kickbikella. 
 
Kilpailuun osallistui 24 neljän hengen joukkuetta, jotka edustivat kahdeksaa maata. Sääntöjen mukaan joukkueessa on oltava vähintään yksi nainen. Suomalaiset ottivat kolmoisvoiton. Prittinen kuului ScandinavianOutdoorStore.com -joukkueeseen, jossa kilpailivat hänen lisäkseen Johanna Leino, Mikko Kolehmainen ja Janne Hietala. 
 
Suunnistus ratkaisee
Seikkailu-urheilukilpailu kestää yleensä 2-4 vuorokautta.  Syyskuussa pidettävissä Ranskan MM-kisoissa järjestäjät ovat arvioineet kilpailun kestoksi jopa viisi vuorokautta. 
 
– Kilpailu on jaettu taipaleisiin, joita kilpailijat taittavat eri välineillä tai jalkaisin järjestäjien antamien ohjeiden ja varustuksen mukaan. Yhden taipaleen pituus voi olla parisataa kilometriä, mihin voi kulua toista vuorokautta.
 
Ratkaisun avaimet voiton suhteen ovat suunnistuksessa ja kilpailijat liikkuvat paljon polkupyörillä. Seikkailu-urheilun ydin on pyöräsuunnistus, mutta kisoissa joukkueiden etenemistapoihin voivat kuulua maastopyöräily, juoksu, patikointi, rullaluistelu ja melonta normaali- ja inkkarikanootilla, sanoo Prittinen.
 
Valvomista ei voi treenata
Valvomista eri voi harjoitella etukäteen. Oman väsymyksen sietäminen ja väsymyksen käsittely ovat paljolti henkilökohtaisia kykyjä.
 
– Seikkailu-urheilijan ehkä tärkein asia on totuttaa elimistö sietämään energian loppumista. Mustia hetkiä ei saa tulla ja toimintakyvyn on säilyttävä. Jokaisella jäsenellä on silkka velvollisuus ilmoittaa muille, jos hän alkaa voida pahoin tai muita erikoisia oireita ilmenee. Tärkeää on itsensä tunteminen, koska kivuilta ei voi välttyä kukaan. Kilpailijan on tiedettävä, onko se ikään kuin normaalia kipua vai jotain muuta
 
Matkallakin voi torkkua
Pitkissä kisoissa ongelmaksi voi tulla univaje, minkä takia joukkueet miettivät jo etukäteen, miten paljon ja missä nukutaan. 
 
– Ympärivuorokautinen valvominen ei ole järkevää, koska silloin vauhti kärsii. Olen itse huomannut, että 1-2 tunnin nukkuminen on viisautta. Osa järjestäjien määräämistä pakollista tauoista on hyödynnettävä nukkumiseen, vaikka tauoilla on suunniteltava myös seuraavia osuuksia ja kenties huollettava varusteita.
 
Tosin joukkueet pyrkivät nukkumaan myös osuuksien aikana. Joskus torkut on otettava olosuhteiden pakosta. 
 
– Kun esimerkiksi pyörän satulassa alkaa väistellä olemattomia, on lepohetki jo turvallisuuden takia paikallaan.
 
Suomen kisassa osa joukkueen jäsenistä nukkui kanootissa melontaosuuksien aikana. Etumeloja saattoi nukkua pää polvissa, kun takameloja piti vauhtia. 
 
– Välillä en tiennyt itsekään, puhuinko unissani vai valveilla. 
 
Erityisen tärkeää on tarkka tehtäväjako, jonka merkitys korostuu äärimmäisessä väsymyksessä.
 
– Yleensä joukkueen 1-2 jäsentä vastaa suunnistuksesta, mikä on ollut joukkueessa osin meikäläisen hommia. Lisäksi yhden jäsenen tehtävänä on huolehtia reittikirjasta, jonka ohjeita joukkueiden on noudatettava. Reittikirjavastaava pitää huolta esimerkiksi siitä, että jokaisella jäsenellä on kullekin etapille lähdettäessä ohjeiden mukainen varustus.
 
Nousuja riittää ulkomailla
Ulkomailla erityisesti suomalaisille haasteellisia maastoja ovat vuoret. Joskus yhdessä kilpailussa kokonaisnousua voi kertyä jopa 30 kilometriä, mikä vastaa puolenkymmentä nousua Mount Everestille ja yhdellä etapilla mäkeä on saanut olla kiivettävänä kuutisen kilometriä. Nousujakin raskaampia ovat alamäet, joilla väsyneet jalat joutuvat koville.
 
– Suomessa vuoristo-olosuhteita ei voi harjoitella, koska täällä ei juuri ole 500 metriä pitempää yhtäjaksoista jyrkkää nousua.
 
Suomen kisassa järjestäjät korvasivat vuoristo-olosuhteet saaristosuunnistuksella. Virheet saattavat olla seikkailu-urheilussa erittäin rankkoja. Muutaman minuutin pummi tavallisessa suunnistuksessa on lasten leikkiä seikkailukisojen pummeihin.
 
–  Vuoden 2010 MM-kisassa Espanjassa jättivät yhden suunnitellun nousun pois ja ilmoittivat siitä joukkueille. Suomalainen joukkue ei ilmeisesti väsymykseltään ilmoitusta muistanut, vaan teki yhden ylimääräisen lenkin, mistä heille kertyi 20 tuntia lisäaikaa.
 
Viime viikonvaihteessa Prittinen kilpaili Suomusjärvellä. Hämeenlinnan Hitaita edustava Prittinen oli Kalevan Kierroksen kokonaiskilpailussa toinen, ja voitti sarjansa M40 kokonaiskilpailun.