Kolumnit Uutiset

Juhannuskäki kukkuu kolmesti

Suomalaiseen juhannusperinteeseen ovat ylimuistoisista ajoista lähtien kuuluneet erilaiset juhannustaiat. Niiden tenhovoimalla nostatettiin lempeä, parannettiin naimaonnea tai ennustettiin tulevaa.

Tuskin upeat perinteet ovat 2010-luvullakaan kokonaan menettäneet voimiansa.

Katsotaanpa, kuinka käy.

Kun neito juhannusyönä menee alastomana lähteelle, hän näkee sieltä maan tulevan hallituksen. Lähteestä näkyy kaksi miestä ruispellossa. Toinen on pukeutunut tiukkaan trikooseen ja pyöräilykypärään. Toinen miekkonen katselee neuvottomana ympärilleen kuin Liisa ihmemaassa. Hän pyörittelee kädessään outoa taikakalua, puista pylpyrää.

Yhdessä he houkuttelevat luokseen ojan taakse jääneen, siniseen futisfanikaulaliinaan sonnustautuneen pulskan miehenkörilään. Kun hänet lopulta saadaan sarkaojan yli, kolmikko askeltaa yhtä jalkaa.

Kuva lähteessä on selkeä. Kevään eduskuntavaalien jälkeen maahan syntyy SS-miesten, ellei peräti SSS-miesten; Sipilän, Stubbin ja Soinin enemmistöhallitus.

Entä muut? Torjuttu ylkä, suurimman oppositiopuolueen SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lähtee toreille ja työväentaloille etsimään kadottamaansa virvatulta ja lisää porukkaa. Entinen on huvennut mikä minnekin, osa persuihin, osa kotiin mököttämään.

Kerran porukasta karannutta ei ole aivan yksinkertaista saada takaisin, kynnys on korkea. Kun uurnilla kerran on käynyt vieraissa, paluu porukkaan olisi oman virheen myöntämistä. Se jos mikä on suomalaiselle erityisen vaikeata.

Kerran kiukkupäissään persuja äänestänyt lymyää ainakin yhdet vaalit ennemmin kotonaan kuin palaa demarien kannattajaksi.

Tässä vaiheessa lähteen silmä samenee, eikä muiden puolueiden kohtalosta hahmotu aivan kirkasta kuvaa. Jos rivinsä, Hakkaraisenkin, hovikelpoiseksi ruoskinut Timo Soini on hallituksessa, siinä ei ole sijaa hänen iki-inhokeilleen vihreille ja ruotsalaisille.

Kolmen keskisuuren koalitio ei kata sijaa pöytäänsä vasureille eikä kristillisdemokraateille. Poliittista kokoaan tuntuvasti suurempaa valtaa käyttävää ja näyttävää politiikkaa tehnyttä, kielevää Päivi Räsästä ei tarvita edes hallituksen eduskuntaenemmistöä turvaamaan.

Tästä ilahtuu erityisesti myös kirkkohallituksen veronkantojaosto.

Jos käki kukkuu kolmasti juhannusyönä, se tietää menestystä uudelle kolmen puolueen hallitukselle. Mikä ettei, vastakohdat täydentävät toisiaan.

Alexander Stubb hurmaa cityihmiset, joille merkitsevin miehen mitta ovat työaikana juostujen maratonien määrä ja lipevä lärvin käynti.

Juha Sipilä ammentaa voimansa totisilta maalaisilta, joille luterilaiset hyveet ovat kunniassa ja leivän syönti ilman otsan hikeä kevytmielistä rilluttelua.

Juntteja ja lähiöiden tuulipukukansaa hallituksessa edustaa luonnollisesti Timo Soini.

Mikäli käki vielä tämän jälkeen jatkaa kukkumistaan, se on pervo tai sitten ilmastonmuutos, juhannusviikon lumipyry, on sekoittanut sen pään.

Käen kuuluu vaieta kohta mittumaarin jälkeen, kun viljapeltojen varttuessa ohran vihne menee sen kurkkuun.