Uutiset

Juice, Olavi Virta ja kohtalo

Toiset sanovat sitä sairastamiseksi, toiset hitaaksi itsemurhaksi.

Ensin vähän tupakkaa ja vähän viinaa, seuraavaksi paljon tupakkaa ja paljon viinaa. Sitten raskaamman kanssa ylipainoa, diabetes, maksan ja haiman temppuilu sekä munuaisten vajaatoiminta.

Kaiken summaksi saa kuka tahansa vain yhden asian, kuoleman.

Juice Leskinen oli taiteellinen huippulahjakkuus, erittäin poikkeava ihminen, suuri persoonallisuus. Silti hän eli liiankin tutun suomalaisen miehen elämän.

Liikaa. Se oli ja on tuhoksi.

Kansa pääsi seuraamaan ikään kuin etukäteen laaditun käsikirjoituksen mukaan miten Juicen käy. Juoni oli äärettömän julma. Päivä päivältä kysymykseksi jalostui Irwin Goodmanin tapaan”koska”.

24. marraskuuta 2006 Tampere.

Itsenäisyyspäivänä televisiossa esitetyssä Peter von Baghin Sinitaivas-ohjelmassa oli pätkiä Olavi Virran viimeisistä haastatteluista.

Tampereen Pispalan kodin sängyllä istui ennen aikojaan vanhentunut mies, joka vaivoin pystyi puhumaan, ilmaisemaan itseään järjellisesti. Kun Virta ei kertomansa mukaan pärjännyt kansaneläkkeellä, hänen piti heittää silloin tällöin keikkaa. Tilaus jäi näin myyntimiehelle, jonka saapumista Juice laulussa Paperitähdet paheksuu.

Virta oli kuollessaan 58-vuotias, Juice 56.

Juice Leskinen esiintyi julkisuudessa sentään loppuun asti henkisesti vireänä. Oliko esillä kaunisteltu julkisivu, sen tietävät läheiset. Pokka voi pitää, vaikka sielu lohduttomasti itkee.

Asian pohtiminen on turhaa, asiatontakin. Juicella on kuolemansa jälkeenkin oikeus yksityiselämään.

Oliko Juicen pakko juoda viimeinenkin pullo ja polttaa viimeinenkin tupakka? Vain näinkö tekemällä Juice oli koko kansan Juice?

Hänen puheistaan oli aistittavissa, että ihmisen elämän sanelee kohtalo. Juicen oli pakko lähteä pois Juankoskelta, pakko päätyä Tampereelle, pakko kirjoittaa ja sanoittaa lauluja, pakko päätyä taiteilijaksi…

Toiset sanovat sitä sairastamiseksi, toiset hitaaksi itsemurhaksi, Juice ehkä kohtaloksi.

Ei siihen ole mitään lisäämistä.

Käynnissä on Juicen taiteellisen jäämistön arviointi.

Juicen tulinen luomiskausi alkoi biisistä Marilyn 1974 ja päättyi viitisentoista vuotta myöhemmin. Tähänkin ajanjaksoon mahtuu paljon lauluja, joiden tekstit toimivat mutta jotka ovat musiikillisesti vaatimattomia.

Juicea kiinnostivat yli kaiken sanat, musiikin laadussa hän tinki.

Musiikin luomisessa Juice toi bensan, mutta hänen soittokavereiltaan – kuten sovittaja Anssi Tikanmäeltä – olivat tulitikut.

Kaksi laulua on jäämistön mittauksissa nostettu ylitse muiden: Syksyn sävel ja Viidestoista yö.

Juicen parhaat biisit? Kaukana siitä. Keskustelun voisi aloittaa vaikkapa väitteestä, että biisin biisi on Pieni kalmistosarja vuodelta 1980.

Päivän lehti

25.1.2020