Uutiset

Julkirakas päiväkirjani!

Rakas lehtipäiväkirjani! Kirjoitan sinulle, tai pitäisikö sanoa: sinuun, ensimmäisen ja viimeisen kerran.

Tunnustan vilkuilleeni eräitä nettipäiväkirjoja. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin lukenut, että jo tuhansilla suomalaisilla on päiväkirjamaiset nettisivut, joita hiukan virheellisesti blogeiksi kutsutaan.

Ihmettelin, eikö päiväkirjan idea enää olekaan yksityisyydessä: ”Kukaan ei saa tätä lukea.”

Muistin meille vakuutetun, että netti on vapain ja tasavertaisin viestintäväline. Pelkäsin tuon tasavertaisuuden tarkoittavan vain sitä, että kaikilla meillä on oikeus valuttaa sontaa tuon armoitetun verkon silmiin. (Ja joskus takavuosina sontaluukuksi sanottiin teeveetä!)

Kokeilin. Nopein tie Tietoon, Google! Hakusanalla ”nettipäiväkirja” hakukone rankkasi ensimmäiseksi päiväkirjan, jonka tuorein merkintä alkoi:

– Tyttäreni vietti uudenvuodenyötä keräämällä rakettien hylsyjä. Niitä on meillä nyt pari isoa muovikassillista.

Kiitos, sinä tuntematon Uuden Uljaan Tietoyhteiskunnan kansalainen, näistä valistavista sanoista!

Klik. Seuraava päiväkirja:

– Kun kissanvessa siivottiin, Ruusa päätti ”korkata” tuoreen hiekan heti, koska tuntui, että kakka odotti jo tuloaan.

Lisää! Kolmonen, ”Teekkaritytön nettipäiväkirja”:

– Joulu sujui mukavasti Lapissa. Lunta ja pakkastakin oli sopivasti (paitsi Minna ei päässyt laskettelemaan).

Luovutin.

Ajattelin netti-idealistien väitettä, että verkko mahdollistaa ”reaaliaikaisen”, ja helposti ”päivitettävän” viestinnän.

Testasin. Kuinka vastaisi Tanja Karpela korneihin heittoihin, että hänen olisi pitänyt olla Aasiassa auttamassa aaltojen uhreja?

Tuorein merkintä oli puolivälistä joulukuuta, jolloin hän vielä suunnitteli sittemmin peruttua matkaansa Mata Amritanandamayin luo.

Entäs toinen kohunettipäiväkirjapoliitikko, Rosa Meriläinen?Pettymys taas:

– Uupumuksenehkäisyohjelmani mukaisesti en kirjoita nettipäiväkirjaa enää istuntotaukojen ajalta.

Päätin luottaa Suomen tunnetuimpaan nettipäiväkirjailijaan, Panu Rajalaan. Ajankohtaista ajateltua asiaa, taatulla tyylillä?

Mutta voi! Viimeisin kirjoitus on laadittu 22. joulukuuta. Näin draamaprofessori:

– Joulu alkaa laskeutua. Alhaalla leivinuunissa humisee tuli, kuivat koivuhalot roihuavat, pian kinkku solahtaa kypsymään.

Riittää! Ehkä Rajala vielä tämän vuoden puolella kertoo, laskeutuiko se joulu lopulta vai romahtiko peräti, ja kypsyikö solahtanut sika. Niille, jotka lukea haluavat.

Pohdiskelin, miksi Panu kirjoittaa minulle? Käykö etenkin ”julkkis” jonkinlaista vastajulkisuuden sissisotaa? Eikö julkisen päiväkirjan kirjoittaja ole ihan sinut etenkään julkisen minänsä kanssa? Kirjoitan nettipäiväkirjaa, olen siis olemassa?

Oikean päiväkirjan kirjoittaminen on kai terapiaa. Varmaan verkossa julkaiseminenkin voi korvata huonon psykiatrin.

Nettiin kirjoittaja makaa henkisesti sohvalla. Tuolissa istuu psykiatri – ja kirjoittaa itsestään.

VELI-MATTI VIRTANEN

Kirjoittaja on Hämeen Sanomien uutispäällikkö.

veli-matti.virtanen@hameensanomat.fi

Nettiin kirjoittaja makaa henkisesti sohvalla.